Elämä on elämisen arvoista

Tämän postauksen kuvat © Mira, ellei toisin mainita

 Muutaman vapaapäivän ansainnut Superi oli vastassani höristen ja iloisen näköisenä. Mirakin oli taas tallilla kamera kourassaan ja tuli taas kuvaamaan meidän puuhiamme. Tänään oli vuorossa peltorallia sekä maastoilua sillä aidassa ei voinut mennä sateiden takia. Olisimme menneet mukkelismakkelis jos Santtu olisi ottanut yhdenkin hataramman askeleen. Alkujumpat otimme kuitenkin aidassa ihan vain varmistaaksemme, että Santtu ymmärtää pitkästä aikaa kätössä olevat hackamoret. Heti kun varustaminen alkoi Santtu herrasemme masentui täysin joten yritin piristää sitä onnistumatta.

Korvat pystyyn ja pilkettä silmäkulmaan pliis!

 Santun murjotus vain jatkui joten luovutin ja hain satulan herran selkään. Tämä ei ollut ollenkaan hyvä idea herramme mielestä vaikka nätisti se paikallaan seisoi kun asettelin huovat sekä satulan kunnolla kohdilleen. Kun vyö oli kiritty ei ollut enää mitän ongelmia havaittavissa Santun käytöksessä joten 'heitin' sille hackamoret päähän ja eikun menoks!
Köpöttelimme reippaat alkukäynnit ja teimme muutaman pysähdys harjoituksen jotta saisin Santun kuulolle sillä se kuikuili jatkuvasti muualle.

''Mä niin en tykkää tästä, en yhtään!''

 Santtu kulki hyvin hackamoren kanssa, paremmin kuin muistelin. Herra oli rento ja ei viskellyt päätään sen enempää paitsi kun kokeilimme pohkeenväistöä. Santulle kaikki uusi on aina ärsyttävää ja närkästyttävää josta alkaa pään viskominen ja ylimääräinen steppailu. Salamannopeasti rento ja ihana hevonen muuttuu inhottavaksi laamaksi, mutta Santun onneksi kokeilin vain hetkellisesti molempiin suuntiin mitenkä tämä homma oikein toimii. Olemme harvoin kokeilleet pohkeenväistöä ja joskus se sujuu ongelmitta, mutta nyt Santtu ei ollut mielissään. Minäkään en ollut kouluväännön puolella jotenka muutaman hyvän ravipätkän jälkeen lähdimme pellolle revittelemään.

Tassahdellen eteenpäin!

Laama ei tykännyt pohkeenväistö harjoituksista yhtään :D

Kävelimme pellon viertä pitkin isommalle ja laajemmalle alueelle missä olisi hyvä revitellä isomman kaavan mukaan ja Santtu saisi juosta niin kovaa kun vain itse jaksoi. Fiilis oli katossa ihanan sään ja hevosen nostattamana. Ennenkuin lähdimme spurttailemaan mielessäni kävi kaikkia mahdolliset kamalat asiat mitä nyt voisi käydä, mutta pudistelin päätäni ja lähdimme matkaan!

Ensimmäisien hieman rauhallisten laukkapätkien jälkeen annoin Santuin vain viedä minua mukanaan ja piti aina fiiliksen mukaan sitten huutaa riemusta, että elämä on elämisen arvoista.

Täältä me tullaan!

Me lennetään!!

Tässä ollaan molemmat kyllä niin hakoteillä. Toinen luulee olevansa taas laama ja toinen miettii, että mitenkäs sitä on tähän jouduttu. :D

Monen spurtin jälkeen lähdimme takaisin tallipihaa päin ja Mira pääsi sitten kokeilemaan minkälainen Santtu oli ratsastaa. Mukavan näköistä aina katsella kun toinen ratsastaa hevosellaan niin näkee itse hevosen liikkeen ja miten se reagoi kaikkeen tekemiseen. Mukaanlukien tarkastelin hyvinkinpaljon herran ilmeitä ja mielentiloja jokaisessa askellajin vaihdossa ja tilanteessa.

Letkeä Santtu ja senmukainen ravi

Innostunut Santtu ja laukannosto

Nyt on ollut yllättävän mukavia päiviä Superin kanssa. Sitä tulee aivan kammottava ikävä kun lähden kouluun toiselle paikkakunnalle jo viikon päästä, mutta toivonmukaan näemme monesti ja ehkä jokupäivä saan sen taas lähemmäksi itseäni.

Something happend today / Jotakin tapahtui tänään
I realised something about you / Ymmärsin jotakin sinussa
About us / Jotakin meissä
I'm telling you it's the most / Vannon, että se on
Real thing that i have ever felt in my entire life / Aidointa mitä olen koskaan tuntenut elämässäni

I love you / Rakastan sinua

Lyhyt puhelinkuva päivitys

Nyt onkin täälläpäin sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.
Viime maanantaina (28.7) Santulla kävi ratsastamassa jo aiemmin blogissamme tuttu 'vara pilotti' Janette. Janette aloittaa Santun kanssa puuhastelun nyt vähintään muutama kerta viikkoon kouluun menoni takia ja keheenkäs muuhunkaan luottaisin niinkään paljon kun vanhaan ystävään.
Harmittaa tietysti jättää Santtu jälkeen, mutta heti kun tallipaikka avautuu koulun lähipiiristä on herralla taas muutto edessä jos asiat sellaisiksi katson. Saattaa olla kuitenkin että Santtu jää pidemmäksikin aikaa nykyiseen paikkaansa jos puuhaajia löytyy. Itse pääsen tietty katsomaan herraa niin usein kun vain on rahaa matkustaa kotiseuduille.
Maanantaina Santulla ei ollut niin hyväntuulinen päivä kuin aiemmilla liikutus kerroilla joten ratsastin herran itse ensin 'läpi' vaikkei se siltä tuntunutkaan, ravi ei noussut ja laukkakin oli aivan kamalaa. Tipsutellen menimme sitten ympyröitä, voltteja ja kahdeksikkoja moneen otteeseen, että Santtu alkoi keskittyä edes hieman. Kun päätin, että Santtu osaa keskittyä nyt tarpeeksi päästin Janeten herran selkään.

Janette pyöri hetken aidassa Santun kanssa ja kysyin sitten ihan olan takaa, että haluaako hän kokeilla mennä pellolla ja vastaus oli myöntävä joten avasin portin ja katselin miten heillä meni pellolla pyöriessä. Kaikki askellajit löytyi hienosti ja yhteistyö rullasi muutenkin mukavasti. :)

Keskiviikkona(30.7) oli rennompi päivä niin minulla kuin Santullakin. Hieman palautusta edellisestä treenistä eli luvassa oli kevyt juoksutus hiekkasärkällä. Kaikki kuitenkin muuttui kun lähdimme menemään särkille päin. Iso vesilammikko oli ilmestynyt sateen jälkeen tienvarteen ja menimme katselemaan sitä ihmeissämme. Tämä minun vettä vihaava hevoseni meni sitten leikkimään ja 'pulikoimaan' tähän lammikkoon. Mitä ihmettä!? :D

Älkää pelästykö kylkiluita. Hieman on Santtu kuihtunut, mutta siihen syynä myslin loppuminen!

Kun lammikko oli katsottu tarkasti läpi ja leikitty tarpeeksi oli aika hieman humpata ympyrää. Kevyin varustuksin pyysin sitten Santun ympyrälle kävelemään ja siitä raviin. Kävimme molemmat puolet ensin käynnissä ja ravissa läpi kunnes oli aika siirtyä laukkaan. Laukka ei oikein noussut vasemaan suuntaan joten pienestä päähänpistosta sitten suunnitelmaksi:
Sonja nappasi liinan päästä ja minä hyppäsin siitä selkään ja annoin laukkapohkeet että saadaan laukka rullaamaan. Näinhän se sitten onnistui paremmin molempiin suuntiin paljon paremmin. Santulle iski pieni pintahiki joka viittaa siihen, että herralla on aika huono kunto, mutta saahan se näin kesällä vähän ollakkin kun itsekkin olen rapakunnossa.