Voihan kieli!

1. Hikinen pappa

Herra punaturkki pääsi taas ravilenkille kun pääsin takaisin riihirannalle perjantaina 20.Maaliskuuta. Kyselin taas Tiian mukaan seurakseni ja ehkä hieman valjastusavuksikin. Hommahan hoituu nopeammin kun on kaksi maalaisjunttia harjojen toisessa päässä, vai mitä?
Nopeasti oli Santtu valjaissa ja lähdimme köröttelemään hiekkatietä pitkin ihanan keväisessä säässä. Saimme maistella sulanutta tietä sekä herran karvasatoa kun lisäsimme vauhtia pitkällä suoralla. Yllättäen Santtu ei ollut niin virtainen kuin ajattelimme, papparainen vain hölkkäsi menemään ja katseli maisemia muina miehinä, paitsi kun teimme käännöksen kotiin.. Silloin kura lensi ja hevonenkin taisi hieman liikainnostuksissaan hypähtää muutaman ilmalennon verran. Saimme hetken kovaa kyytiä kunnes päätin kokeilla ottaa herran kiinni, jos auto tulisi vastaan, mutta sepä ei ollut Santun mieleen vaan se nykäisi päätään ja jatkoi menoa. Tämä on tuttua käytöstä mikä tulee ilmi usein kärryttelemässä, mutta kuolaimenvaihdon jälkeen pään nykäisy ei johda enää turbohybervauhtiin.

2. Tiia kertoi Santulle hyvän vitsin

Kesken Santun pyrähdystä se astui oikealla takajalallaan hassusti ja rikkoi senjälkeen laukalle takasillaan, mutta etuset jatkoivat ravia. Pyrin hiljentämään menon heti kun huomasin jonkin olevan vialla ja kun pääsimme käyntiin katselimme kun Santtu lönkytteli ja ei astunut jalallaan kunnolla, mutta kuitenkin aika hyvin ja melko tukevasti. Tiia hyppäsi kyydistä ja katseli hetken herran liikettä. Matkaa kotiin oli muutama kilometri joten oli pakko yrittää pitää Santtu käynnissä ettei jalka pahene, mutta sitten tajusin katsoa (onneksi) taaksemme ja sieltä tuli rekka. Sydän pomppasi kurkkuun ja melkein itketti kun jouduin pyytämään loukkaantuneen ystäväni raviin.
Santtu pelkää rekkoja kuollakseen ja päätin että parempi parannella hevosen jalkaa pidempään kun itseään sairaalassa. Jos olisimme jatkaneet käyntiä ja herra tajunnut rekan olisi se pyrähtänyt pakokauhun vallassa ties minne ja olisimme varmasti olleet ojassa ja hevonen ei pysähtyisi ennen kuin olisi kotona tai itsekkin ojanpohjalla. Moni olisi varmasti noussut kärryistä ja pysäyttänyt hevosen, mutta tämän herran tapauksessa sekään ei olisi riittänyt. Tienhaarojakaan ei ollut siinä välissä kun omamme mikä vei tallille ja sekin oli sadanmetrin päässä jota ennen hidastimme kuitenkin ja pyysin Tiiaa näyttämään rekalle käsimerkkiä, että se hidastaisi ja antaisi hevoselle tilaa.

3.

Onneksi rekka hidasti senverran, että kerkesimme tieltä pois, mutta kun tämä käännös johti ylämäkeen, meillä tuttuun 'Maijolanmäkeen' jossa Santtu pyrähti kovempaan raviin enkä saanut sitä hidastettua kun vasta mäen päällä, onneksi mäki ei ole jyrkkä taikka pitkä. Kävelimme loppumatkan tallille ja onneksi Santtu itsekkin tajusi vain kävellä ja rauhassa. Matka ei ollut enää pitkä ja heti tallille päästessämme purimme hevoselta vermeet ja tutkimme jalkaa.
Jalassa ei ollut ulkoisesti mitään vikaa enkä käsin löytänyt mitään huomauttamisen varaa. Hevonen oli hikinen ja kuuma joten en osannut sanoa että oliko jalka jostain kohti kuumempi, mutta selvästi sille oli kivuliasta astua vaikka urheasti herra kävelikin pihattoonsa ja jäi seisomaan hetkeksi paikalleen. Onneksi pihatto ei ole iso joten se käy hyvin sairastarhasta jossa ei voi kauheammin hillua. Tämmöinen jalkaepisodi on parempi diagnosoida seuraavana päivänä kun se on hieman kehittyneempi taikka sitten parempi ja kuivasta hevosesta paremmin tuntee mikä on vikana. Seurailimme hevosta tietysti ja otimme samalla kuvia kun papparainen tajusi omistavansa kielen. KIELEN. Tapaturma unohtui hetkeksi mielistämme kun nauroimme herran ilmeille.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

Vaikka ikävä jalkaturma oli sattunut oli Santtu pirteä itsensä ja yritti kävellä. Takaliikkeestä huomasi, että lihas siinä oli ainakin ottanut osumaa joko tärähdyksenä tai revähdyksenä.
Tajusin taskussani olevat porkkanat ja annoin Santulle muutaman kunnes päätin kokeilla muutamaa temppua mitkä eivät vaikuttaisi herran takajalkaan, nimittäin 'pyytämistä' sekä 'hymyilyä' jotka se muisti pienen muistuttamisen jälkeen hyvin eikä malttanut lopettaa pyytämistä ennekuin oikeasti tajusi että namit loppuivat.

14.

15.

16.

17. Mualaas hölmöölyy

Herra sai jäädä vielä tunniksi ulos ennekuin kävin viemässä sen talliin jonne se jäi syömään ilta ruokaansa ja heiniään. Iltatallilla kävin vielä katsomassa herraa tietysti ja panin merkille, että sillä oli kylmä kun herra tärisi karsinassaan. Superi sai loimen päällensä ja heti alkoi pieni vapina helpottamaan ja muutamalla porkkanalla vielä sitä hemmottelin ennenkuin jakelin yöheinät sekä vedet ja sammutin tallista valot toivottaen hevosille hyvät yöt, toivoen, että Superin jalka olisi seuraavana päivänä diagnosoitavissa paremmin.

18.