17. heinäkuuta 2015

Teretulemast Turjake!


''Hmm, siis mitä mun pitää nyt tehdä? Ai kirjottaako?''
No hei! Mä oon ison iso suomenponi nimeltä Tuurun Usko, mutta mua sanotaan Turoksi. Olen hyvinkin kookas, tai niin oon kuullu sanottavan ainakin tuolta kenen luokse mun ihmiseni mut ajoi. Pitkän pitkän matkan jälkeen mut otettiin ulos tuolta kopista ja olin niinku ihan naatti ja nälkänen. Kahtelin mä vähäsen tota hoodia et minne ollaan niinku tultu.
Sisällä oli toinen lajitoveri ihan yksikseen ja se alko kyselemään heti että kuka mä oon, mitä teen täällä, mistä tulin ja sensemmosta mutta mä vähäsen vaan nuuhkasin sitä ja tajusin et mullahan on heinää jaloissa ja aloin niitä sitten popsimaan kun oli aivan kauhee hiuko!


Aamulla oli asiat toisin kun tuo uus kaksjalkanen tuli avaamaan luukut ja höpötteli meille jotakin. Mä katoin sitä sit silleen, että voidaanko jo mennä ulos? Ehkä se tajus sen kun se nappas mut ja päästiin ulos. Mua vähän jännitti et mitä sieltä oven takaa tulloo eteen ja kahtelin sit ympärilleni ettei joku peto sieltä vaikka hyökkää päälle. Uudessa paikassa täytyy aina olla varuillaan!
Huomasin sit ettei ollu mitään hätää ja seurasin tota vielä mulle tuntematonta immeistä ja pääsin isolle ruoka-apajalle, mutta kun pääsin irti kuulin kun se lajitoveri kyseli että missä olen kun se ei nää niin piti mun sille vastata ja tömistellä maata jotta se tietäs että oon siinä. Ihmetytti muakin kun en sitä nähny kun se oli koko yön mulle vaan jutellu kun yritin nukkua ja nyt oli hiljasta.


Pitihän kaverista pitää huolta kun se oli niin epätoivosen kuulonen. Pian se tuli sen kaksjalkasen kanssa ulos ja siis toi kaveri oli ihan hullu.. Juoksi täyttäpäätä mun luokse ja luuli et se pääsis muhun käsiks mutta välissä oli aita. Mun piti sitä varottaa vähän juoksemalla edes' takas' tossa aidan kohdal ettei se sit oikeest juokse siihen. Onneks kaveri sit sentää pysähty. Hetki juteltiin siinä sen kanssa ja alettiin sit syömään kun se tajus että en mä pääse lähtemään tästä mihinkään ja kerroin sille et kaikki on hyvin.
Et täs mä nyt sit oon. En vielä tiedä mitä mä tääl duunaan mut ehkä se selvii pian. Ihan mukavaahan täällä on tainnu olla.

2 kommenttia:

  1. Hei, Usko on meillä syntyny hevonen, missäpäin nyt majailee, tuli niin ikävä? Komian näkönen on.Terveisin Rosita Los Coyotes Ranch Muhos

    VastaaPoista