Kameli vaiko hevonen?

Huutoa, paniikkia, itkua, mutta lopulta tyyntä iloa ja rakkautta.
Näin voisi kuvailla edellistä viikkoa Santun kanssa, sillä se on ollut täynnä pettymyksiä, mutta loppujenlopuksi hyvää mieltä. Jokainen hevosen omistaja tietää ettei niin ison ja arvaamattoman eläimen kanssa jokainen päivä ole ruusuilla tanssimista. Meillä on mennyt nyt todella huonosti sen jälkeen kun hackamoren remmit menivät rikki ja olemme joutuneet käyttämään kolmipalaa.

Vaikka Santtu toimii hyvin kuolaimen kanssa on se alkanut protestoida sitä enemmän ja enemmän.
Protestointi ilmenee ratsastaessa ohjien ryöstämisellä, liikkumattomuudella sekä pään viskomisella. Ongelmana on siis luultavimmin hampaat ja raspaaja on ns. tilattu tekemään pieni visiitti meidän luonamme mutta siihen menee aikaa muutama kuukausi täysin oman rahatilanteeni vuoksi. Raspauksessa minua jännittää hevosen kokemattomuus tähän tilanteeseen sillä Santtua ei ole kasvattajan mukaan ikinä raspattu. Joten mikä voiiskaan mennä pieleen? Ehkä kaikki tai sitten hevonen seisoo nätisti paikallaan, mutta aion tilata raspaukseen eläinlääkärin joka voi tarvittaessa antaa herralle rauhoittavan sillä minulla ei ole minkäänlaista hajua miten herra siihen reagoi.

Ja nyt mitä niihin ongelmiin tulee on alkanut ärsyttämään minua todella paljon. Yritän kuitenkin toimia mahdollisimman rauhallisesti ja positiivisesti ajatellen tilannetta. Viimekertainen ratsastus meni kuitenkin niinkin mönkään, että sain paniikkikohtauksen selästä pois noustessani. Näin ei saisi tapahtua, mutta olin niin stressaantunut ja oloni oli todella epämukava. Ratsastus sujui ensin todella hyvin ja mallikkaasti aina siihen asti kun olimme nostaneet laukat. Tämän jälkeen Santun mielestä olisi pitänyt lopettaa työskentely, mutta kun pyysin sitä taivuttamaan itseään ja käyttämään takapäätänsä kolmikaarisella kiemurauralla Santtu herpaantui ja alkoi heitellä päätään yrittäen saada ohjia käsistäni. Päätin sitten pitää tehtävät perus uralla tehden pysähdyksiä ja peruutuksia. Kolme ensimmäistä tehtävää sujui hyvin, mutta sitten neljännellä kerralla Santtu pysähtyi nätisti mutta peruutti todella tahmeasti ja kun pyysin sitä taas eteenpäin ei herra liikkunut ei mihinkään. Näpäyttelin pohkeilla ja käytin jopa kättäni sen takamuksella, mutta Santtu vaan nosti päänsä ylös ja teki kamelit(tämä on termi mitä käytän kun herra nostaa päänsä ja lörpöttää kieltänsä ulkona kamelin näköisenä korvat sivuilla). Päätin sitten että jos et liiku eteen liikut taakse, yritin peruuttaa mutta tuloksetta. Sitten aloin kääntämään Santun päätä kentän sisäpuolelle josta se lähti liikkumaan. Teimme siis pienen voltin ja jatkoimme matkaamme käynnissä ja muistutin sitä pohkeella puristaen että tämä on käsky mitä sinun täytyy totella.

Santtu jatkoi seuraavalle oysähdys etapillemme tyylikkäästi kaartaen kaulaansa, mutta taas kun oli pysähdyksen vuoro Santtu teki taas kamelit. Tälläkertaa se ei liikkunut kun käänsin sitä voltille. Tein kaikkea mahdollista, mutta Santtu vaan käänsi päätään sivuille eikä hievahtanut ei sitten mihinkään. Päätin sitten hieman tökkiä jalalla sen turpaa mikä ei kyllähään tehnyt mitään eloa tähän hevoseen. Aina kun vaihdoin Santun pään puolta jouduin voimalla vetämään sen päätä sillä herra oli täysin erimieltä. Se oli kun ruostunut vipu jota ei saisi millään vedettyä suuntaan eikä toiseen. Nousin sitten selästä itkuisena ja raivoten ja näytin mitenkä liikutaan eteenpäin. Otin ohjasta kiinni ja näytin kuinka mennään voltit olempiin suuntiin, pysähdytään ja peruutetaan. Nousin sitten takaisin pässinpään slekään ja kokeilimme uudestaan. Sama toistui mahdottoman monta kertaa ja päätin, että en nouse selästä ennenkuin saisimme yhden pysähdyksen suoritettua ilman jämähdystä. Santun mielestä tämä taisi olla vaan kivaa hommaa, mutta saimme vihdoin monen kerran jälkeen suoritettua hyvän pysähdyksen ja nousin sitten selästä alas ja vein Santun karsinaansa. Mielentilani oli murhaava ja olin huudellut Santulle kiakenlaista aina kun se ei liikkunut eteenpäin;
''Senkin aasin perse liiku!''
''Laitan sinut makkaraksi heti huomenna senkin luuska!''
''Jumankauta nyt liiku lehmänperä!''
Kaikkea muuta mukavaa olin myös huudellut ja kiroillut Santun korvaan. Ratsastuksen jälkeen olin itkuinen, raivoissani ja täysin muissa maailmoissa. Lyyhistyin Santun karsinan eteen yrittäen selvittää mieltäni turskahdin itkuun ja en saanut sitä lopetettua, hengitykseni tiheni ja huomasin olevani paniikki kohtauksen alaisena. Kesti hyvinkin tarkasti 3minuuttia, että sain itseni rauhoitettua ja nousin hoitamaan Santtua yöpuulle. Kamala päivä, mutta saimme kuitenkin hommat lopetettua onnistumiseen.

Eilen oli sitten mukavampi päivä mikä toi hymyn taas huulille. Tälläkertaa lähdin tallille vasta seitsemän aikaan sillä nukuimme poikaystäväni kanssa hieman pidemmät päiväunet kuin suunnittelimme. Kun saavuin tallille oli hevoset jo sisällä ja karsinamme ovessa oli lappu jossa tiedotettiin herran saaneen ilta viljansa. Siivosin siis karsinan ja harjasin Santun puhtaaksi pohtien kentällä kevyttä juoksutusta. Nakkasin sitten herralle vahvemmat päitset päähän ja niihin liinan kiinni josta lähdimme kentälle.
Annoin Santun kävellä rauhassa ja rennosti ympyrällä ennen tahdin lisäämistä raville. Seurasin Santun liikkeitä tarkasti tarkastaen jos niistä löytyisi epäpuhtautta. Huomasin että Santun ravi oli osittain epäpuhdas, tämä voisi selittää selästäkäsin tarjottavan peistin. Kokeilin sitten herran jalat ja etsin mahdollisia lihas jumeja joita löytyi lautasten alapuolelta takajaloista. Juoksutin Santun kuitenkin vielä molempiin suuntiin niin ravin kuin laukan kautta josta menimme popsimaan vihreää tallin vierestä. Tai no, Santtu popsi ja minä hieroin hieman sen takajalkoja joista sain ehkä hitusen jumeja auki. Nyt olisi BEMER hoito taas poikaa, täytynee vaan yrittää raahata se pyörän kanssa tallille.

Kännykkä laatu taas 10/10

Iloinen herra nautti puolituntisesta napostelusta kunnes jouduin viedä sen talliin ja lähteä polkemaan kotia kohti. :)

Maastolenkki 24.5.2014

Takapakkia, mutta ehkä tästä vielä jotakin hyvä tulee? Meillä ei Santun kanssa ole mennyt oikein hyvin nyt viimeaikoina. Ehkä se riippuu eniten minusta sillä masentaa jatkuvasti enkä jaksa vänksälä ylimääräisiä asioita. Santun kanssa olen kyllä tykännyt olla mastakäsin tekemisissä mielummin kun selässä.
Viime lauantaina(24.5) käytiin Santun kanssa maastossa revittelemässä sillä edellisellä ratsastuskerralla se oli hieman holtiton ja ei kuunnellut kunnolla vaikka se kerta menikin odotettua paremmin. Minulla oli tarvoitteena käydä Santun kanssa maastossa revittelemässä alkuviikosta mutta jänistin joten se jäi lauantaille jolloin mietin kovasti uskallanko lähteä kuolaimen kanssa mihinkään. Hackamoreen olen yrittänyt löytää uusia remmi menetelmiä netistä muttei ole vielä tärpännyt ainakaan tämänhetken budjettiin sopivalla hinnalla ristittyjä remmejä.
Kaikki meni kuitenkin aika hyvin, mutta ei niinkään hallitusti. Aluksi tein kentällä kontrollin harjoitus tehtäiä eli kävelimme, pysähtelimme ja peruuttelimme käynnissä. Teimme myöskin voltteja ja muutaman käynti-ravi-käynti siirtymisen pienillä sivuilla mitkä sujuivat hyvin joten lähdimme maastoon kentältä.

Alkumaasto meni todella mallikkaasti vaikka Santulla oli kova halu juosta ylämäet ylös sain pidettyä sen rauhallisena ennen sopivaa päkää missä halusin kokeilla ravata. Pyysin siis santun raville joka ampaisi täyteen raviin ja siitä nosti oikean laukan hetkeksi joka tippui taas raviin. Santtu pysyi hyvin rauhallisena ja kuunteli pyyntöjäni vaikka tämän ensimmäisen pätkän jälkeen se ei malttanut kävellä rauhallisesti vaan yritti hieman kipsutella peitsiä jonka sain sitten kuitenkin loppumaan pysähdyksellä. Kun herra oli rauhoittunut jatkoimme matkaa a seuraava isompi ylämäki oli sopiva laukata ylös joten annoin pohkeet ja päästin Santun menemään. Ja se muuten lähti äkkiä ja innoissaan ylös mäkeä kirmaamaan, ehkä jopa liiankin innoissaan sillä jarrutus pätkämme mäen jälkeen oli pitkä. Meillä oli tämän mäen päällä vaihtoehtona mennä pidempää metsäreittiä ja kiertää motocross radan toiselle laidalle tai sitten laskeutua hiekkasärkältä alas radalle ja siitä myöhemmin taas tielle mikä veisi tallille.
Päätin pyytää Santtua metsään sillä tiesin että sillä olisi hyvä mennä vähän kovempaa pitemmällä pätkällä ilman kenkiä. Päästin Santun sitten juoksemaan sydämentä kyllyydestä välillä pidätteillä muistuttaen olemassaolostani. Vauhtia kyllä piisasi koko pätkän ajan. Tämän pätkän jälkeen Santtu ei enää malttanut ollenkaan kävellä, se tipsutteli peitsillä pää ylhäällä menohalu päällä. Päätin sitten mennä motocross radalle päästelemään ylämäkiin jotta se saisi juosta tarpeekseen. Laukkailimme moocrossa radan ylämäkiä ja isommalla alueella oli vesilätäkköjä jossa kävimme kahlaamassa, vettä oli Santun polviin asti eikä se ensin meinannut haluta mennä veteen vaan pelkäsi hieman. Se yritti viedä minua kieli ulkona toiseen suuntaan ja vain sinne minne se halusi mikä närkästytti minua hieman joten pysäytin Santun veteen ja rauhoituimme siinä. Santtu seisoi vedessä täristen innosta ja jos yhtään jalkani tärähti kyljessä se pomppasi eteenpäin.
Kun Santtu oli suht rauhallinen lähdimme viimeiseen ylämäkeen mistä pääsisimme motocross radalta takaisin tielle ja Santtu ryösti minulta ohjat ja pintoi kuin viimeistä päivää höyryten mäkeä ylös. Meinasin tässävaiheessa tippua mutta nappasin harjasta kiinni ja keräsin ohjat ja ratsastin mäen ylös josta rauhoittelin hikistä ja innoissaan olevaa Santtua hieman.
Käännyimme tästä jo tallille päin ja edessä oli muutama suora jossa tiesin Santun lähtevän käsistä joten pyysin sitä itse eteen ennenkuin se itse lähtisi ja pidätteillä pidin herran kontrollissa. Santtu yllättäen hyppäsi erään vesilammikon yli laukasta johon yllättäen pystyin valmistautumaan sillä herra on aiemminkin harrastanut veden yli hyppäämistä. Pysyin hypyssä mukana ja jatkoimme siitä matkaamme laukaten tallille päin.

Metsäpoluilla 'kävelimme'(peitsasimme) rauhallisesti sillä tiellä oli kiviä joihinka Santu olisi voinut kompastua ja olisimme lentäneet metsään. Onneksi Santtu itsekkin ymmärsi hidastaa tahtiaan mistä oli kiitollinen. Tallille päästyämme päätin vielä kentällä nostaa laukat molempiin suuntiin sillä maastossa menimme vain oikeaa laukkaa myöskin vasempiin kaarteisiin. Halusin ett vasen laukka löytyy Santulta myös puhtaasti ennen lopettamistamme.
Herra sai pesun lenkin jälkeen sillä se oli märkä ja vaahtosi kaulasta, ryntäistä ja takajaloistaan. Oma takapuolenikin oli märkä sekä satulahuopa niin ala sekä yläpuolelta. Mielelläni olisin mennyt maastoon satulan kanssa, mutta kun sellaista ei tällähetkellä ole sopivaa joutuu hieman riskeeraamaan ja luottamaan ratsuvyöhön.

Santtu oli hyvinkin tyytyväisen näköinen pesun jälkeen. Päätin antaa sen piehtaroida mieluiten tässä kentällä ennen tarhaan viemistä sillä siellä se oilsi pyörinyt mudassa mikä olisi ollut mukavaa seuraavalla kerralla harjata pois.



Tämän jälkeen sukaisin enimmät hiekat pois samalla kun Santtu aterioi vihreää kentän laidalta jonka jälkeen se pääsi tarhaan jonne se huomatavasti halusi. Heti kun otin tarhassa sen päitset pois herra lähti käppäilemään pois luotani. :D