Yömaastossa 7.8

Miksi se aina seisoo näin hassusti takajalat mahansa alla :D

 Tätä voisi sanoa jo kahden treenin päiväksi, koska minä nimittäin kävin herran luona aamulla jo ns. sanomassa heipat irtojuoksutuksen merkeissä sillä seuraavana päivänä olisi lähtö lähemmäksi uutta kouluani ja luulin etten enää illemmalla pääsisi Santtua näkemään. Ideana oli ottaa paljon kuvia herrasta joita sitten koulussa ihastella ja muistella ihania aikoja herran kanssa aina kun tulisi sitä ikävä.
Harjailun jälkeen laitoin Santulle etusuojat sekä suitset kuolaimineen päähän ilman muita vetimiä ja pyysin herraa juoksemaan molempiin suuntiin kaikki askellajit läpi. Kuvailin herraa 4GB kortin täyteen todeten, että kaikki olivat huonoja sekä heilahtaneita kuvia. Santtua piti aina pyydellä juoksemaan eikä vain seisoskelemaan, eli kävelin pientä ympyrää huitoen välillä raipalla maata, että saisin sen liikkeelle ja napattua ehkä hyviäkin kuvia, mutta mitäpä voit huonommalta kameralta toivoa? Muutamat kuvat olivat hieman parempia kuin toiset, mutta ne kaipasivat sitten enemmän muokkausta.

Tämä juoksutus ei niinkään ollut treenipohjaista vaan sellaista, että saisin jonkinsortin liike
kuvia herrasta kansioideni kätköön. Toivin tässä kuitenkin kävi, mutta olen silti tyytyväinen
näihin muutamaanmitkä onnistuivat edes puoliksi. Santtu ei tullut siis tässä hommassa edes
hielle kun hölkkäys oli laiskaa, mutta ajattelin, että se olisi ihan hyvä palautus treeni tälle
viimeiselle viikolle.
Hymyssä suin lähdin karvakorvaisen ystäväni luota todeten, ettei tämä ole mikään maailmanloppu sillä onhan sillä ihana hoitaja sekä liikuttaja joka pitää herrasta hyvää huolta viikoilla joilla olen koulussa opiskelemassa paremmaksi hevosen omistajaksi.

Kukkuluuruu!

Päivän suunnitelmat menivät kuitenkin ristiin sillä olimme herran uuden hoitajan, Janeten kanssa
pyörähtelemässä kaupungilla ja 'surkeiden' sattumusten sarjassa pääsimme yhdessä vielä tallille
Santun luokse ja päätimme siis lähteä yömaastoon tilaisuuden tullen!

Siellä ne menee

 Tämähän ei siis ollut mikään huono asia vaan erittäin mukavaa vaihtelua kaikille osapuolille.
Maastolenkki oli rento ja letkeä mikä oli sopiva herran kengättömille kavioille kovan maantien päällä. Muutamat lennokkaammat pätkät otimme ylämäissä sekä yhdellä suoralla jossa Santtu kylläkin peitsasi, mutta maastossa tuo ei pahemmin haittaa. Maastolenkki taisi olla pituuksiaan väh. 2km, jos tallin lähellä olevalla soramontulla ympyrällä hummailua ei oteta laskuihin mukaan. Yritin kokeilla josko Santtu avaisi ravinsa paremmalla pohjalla, mutta se höyrysi liikaa, että olisi voinut keskittyä kunnolla. Jospa se ravi lähtisi rullaamaan kun ne kengät saadaan jalkaan.

Molemmat meistä kyllä ihmetteli mitenkä Santtu ei enempää höyrynnyt/kuumunut matkallamme. Ennen maastolenkeillä herra on vaan vedellyt menemään ensimmäisen ravipätkän jälkeen ja nyt se pysyi todella rauhallisena. Vaikuttiko kengättömyys tai kaverin läsnäolo tähän? Sitä ei vielä toistaiseksi tiedetä.

Hieno poika!

Meillä oli aika kovat paikat Janeten kanssa kun piti vielä lenkin jälkeen lähteä kävelemään takaisin kaupunkiin. Kello 22:25 lähdimme tallilta takaisin kylälle päin ja kyllähän siinä tunti vierähti että pääsimme perille ja maisemat tummuivat silmissä. Matkamme haaraantuivat loppupuolella, sillä asumme niinkin hassusti, että minä asun Outokummun toisella laidalla ja Janette taas toisella. Hieman pelotti lähteä pilkkopimeää tietä kävelemään yksin kun tiemme erosivat, mutta pääsimme takaisin koteihimme ehjin nahoin.
Harmittaa niin paljon nyt kun en saanut videota edioitua haluamakseni joten se jäi tästä nyt sitten pois. Jospa saan ohjelmani kuntoon ja saan muokattua videon pätkäset musiikkiin tässä jokupäivä kunhan sen asian kerkeää hoitaa. :)

Hevosen pylly on paras

Niinkuin huomaatte, Janette on nyt myöskin aika iso osa tätä blogia sillä hän vierailee taas tässä postauksessa sekä tulevassa jonka vielä jemmaan toiseen kertaan. Tämä postauksen teksti liittyy viime keskiviikkoon(6.8) jolloin meillä oli luvassa ilman satulaa ratsastusta western huovan kera jonka Janette toi käyttöömme. Varusteissa oli mukana ratsastusvyö jos vaikka tuntuu, että tasapaino heikkenee ja tietty hackamore Superin ohjaamiseen.
Treenimme oli kevyehkö, mutta kuumuudessa Santtu hikosi odotettua enemmän(asteita taisi olla jopa täydet 30!). Janette ratsasti Superilla ensin kaikki askellajit läpi eli käynti, ravi(peitsi) sekä laukka mikä meni todella hyvin. Ravin kanssa oli taas hieman ongelmia sillä peitsaamisesta ei tule loppua, mutta ehkäpä ensikerralla kengityksessä kun lyödään herralle taas kengät jalkaan tämä omituinen kipsuttelu loppuisi ja ravi löytyisi normaalisti.

Janeten jälkeen oli luonnollisesti minun vuoroni nousta ratsaille jossa mekin kävimme tietty askellajit läpi parhaamme mukaan. Ilman satulaa on ehkä tietty helpompi pysyä kyydissä kun Santtu peitsaa, mutta en silti tykkää siitä yhtään, että herra käyttää sitä askellajia niin paljon. Saimme silti aika hyviä ravipätkiä aikaiseksi ja laukkakin pyöri hyvin molempiin suuntiin.
Kokeilimme taas tuota Santulle inhottavaa liikettä nimeltä pohkeenväistö ja tälläkertaa tämä sujui ajoittain todella hyvin vaikka herra veti välillä hernettä nenään ja ahkeraan tahtiin. Muutama metri sinne sun tänne teki kuitenkin Santun muistille hyvää ja kun päästiin taas normaalisti käppäilemään eteen oli herra tyytyväinen.

Kun pohkeenväistöstä sekä aidassa verkkailusta oltiin vedetty tarpeeksi herneitä nenään niin ratsastajien kuin hevosenkin puolesta oli hyvä päätös käydä nostamassa muutamat laukat pellolle. Ratsastin Santun aidasta pellon puolelle ja kävimme reittimme ensin käynnissä josta siirryimme laukkaan ja oli muutama kerta kun meinasin oikeasti sekä valehtelematta tippua Santun selästä, mutta onnekseni niin ei käynyt sillä hevonen olisi löytynyt pellon toiselta puolelta muutamassa minuutissa.

Tietty Janettekin pääsi laukkaamaan pellolle ilman satulaa josta tämä parivaljakko nautti huomattavasti. Molemmat suunnat tietty läpi käyden välillä kävellen sekä ravaillen Santtu alkoi hikoamaan enemmän joten pikkuhiljaa oli loppukäyntien aika ja Janette kävelytteli herraa pellolla josta Santtu oli täysin erimieltä. Välillä palaten laukkapoluille herra nosteli itsenäisesti ravia sekä laukkaa josta oli pakko käntyä aina pienemmälle ympyrälle, mutta eipä tuo ketään haitannut, että herra otti ilon juoksemisesta irti.

Ratsastuksen jälkeen Janette ratsasti Santun tallin pihaan ja nappasimme varusteet pois jättäen kuitenkin hackamoren herran päähän. Nappasin muutaman rakennekuvaa muistuttavan otoksen jonka jälkeen otimme vesiletkun käyttöömme ja sen avulla kylmäsimme herran jalat ja muutenvain helpotimme kuuman päivän takia herran oloa kastelemassa koko hevonen! Kuvien jälkeen on video tästä operaatiosta joka kannattaa katsoa huumorin kanssa.

Kun Santtu oli viilennetty, Janette vei herran pellolle syömään vihreää jolloin minä kannoin pesupaikalta varusteemme takaisin varustehuoneeseen ja kannoin Santulle vettä tarhaan jonka jälkeen liityin ystävysteni seuraan kera (Santun mielestä) pelottavan jaffa pullon.

Kun pelottava jaffapullo oli tullut tutuksi oli Santulla taas syöminen mielessä. Me istahdimme Janeten kanssa vihreälle ruoholle Santun viereen ja tutkailimme ottamiamme kuvia päivästämme samalla nauraen Santun hassuille ilmeille sekä pelleilyille. Totesimme vielä hyvän päivän lopuksi, että hevosen pylly on se paras pöytä vaikkapa piknikille! :)

Hassu muuli :D

Kertokaas omia kokemuksianne ilman satulaa ratsastuksesta ja oletteko te kokeilleet kiitolaukkaa avoimella pellolla?