Uljas musta

Heippa taas! Nyt päästään tässä blogissa taas asiaan pitkän tauon jälkeen ja vieläpä oikein kattavasti tekstin, kuvien ja pienen videopätkän kanssa.
Olen aloittanut heti Jyväskylään muuton jälkeen vuokraamaan ihastuttavaa herrasmies ruunaa Mr Credittiä. Ratsastuskertoja on takana nyt vasta kaksi, mutta päätin pyytää toiselle kerralle kuvaajan jo mukaan jotta pääsen taas ratsastuspostausten makuun. Nämä kuvat ovat siis otettu 8.päivä torstaina.

Tämä hurmaava musta ruuna asustaa puolen tunnin matkan päässä uudesta asunnostamme Jyväskylässä, pienellä yksityistallilla suomehevonen kaverinaan. Ensimmäistä kertaa tallille saapuessamme minua luonnollisesti hieman jännitti uusi paikka ja hevonen, mutta tulimme viestitellessä hevosen omistajan kanssa niin hyvin juttuun, että kun tervehdimme, juttelimme hetken ja kävimme hakemassa hevosen talliin niin jännitys kaikkosi tiehensä.

Tallissa hevosta hoitaessa omistaja oli perinteisesti paikalla auttamassa ja kertomassa hevosesta mitä mieleen juolahti. Mielestäni oli hyvin huvittavaa kun tämä vielä tuntematon ruuna oli niin paljon Santun tapainen. Luonne oli ihmistä kunnioittava ja hoidettaessa hevonen seisoi kiltisti paikallaan tutkien ympäristöä. Satulaa laittaessa ilme nyrpistyi ja takajalka vispasi illmassa, mutta vyön kiristyksen jälkeen hevonen saattoi jopa nukahtaa ja narua piti olla välillä nyppimässä jottei herra kaatuisi karsinaan unen pöpperössä.

Tallilla on mielestäni hyvät puitteet harrastukseen vaikkei mitään ratsastuskoulu tasoista kenttää tai tallia olekkaan. Siihen pulmaankin on ratkaisu, n.1km päässä onratsastuskoulu mistä saa vuokrata kenttää, maneesia ja pääsemme osallistumaan myöhemmin sinne myös tunneille valvovan silmän alle.
Perus treeneihin kelpaa mainiosti kuitenkin kentän kokoinen ja aidattu pellon palanen. Käytössämme on todella kattavat maastot ja pellot harrastamiseen. En siis valita, en pätkääkään. Tämä on todella hieno paikka ja saan olla onnellinen, että löysin tämän paikan sekä upean hevosen jolla harrastaa.

Koeratsastus tällä uljaalla mustalla meni hyvin. Kävelimme pientä polkua pitkin ja ylitimme tallin vieressä olevan asfaltti tien ja saavuimme pellon laidalle missä kenttä sijaitsi. Nousin ratsaille jalustimien säädön jälkeen ja lähdimme Creditin kanssa kiertämään kenttää ympäri.

Aluksi hevonen tuntui hyvin laiskalta ja hitaalta. Käynti mateli ja tuntui raskaalta, mutta annoin sen mennä alkukäynnit miten lystäsi. Pikkuhiljaa kun olimme kävelleet kentällä molempiin suuntiin aloin ottamaan ruunaa tuntumalle. Myötäys oli automaattinen, mutta hieman painava kunnes aloin työstämään käyntiä pohkeilla. Credit ryhdistäytyi, mutta käynti mateli edelleen. Ajattelin että jos koskaan meinaan ravata tällä hevoselle on alettava töihin. Omistaja oli ottanut raipan matkaan jos sitä tarvitsisi sillä hänen mukaan hevonen on kesäisin enemmänkin laiska kuin energinen ja uusien ihmisten kanssa se ei välttämättä edes halua ravata.
Päätin alkaa töihin ja ratsastaa käyntiä eteen kuitenkin pitämällä tahdin ja hevosen tuntumalla. Credit alkoi pikkuhiljaa toimia ja huomasin erityisesti miten herkkä se oli tuntumalle ja istunnalle. Jos nappasit hieman kovemmalla kädellä, pää nousi ylös tai hevonen nykäisi ohjista kertoen, että ei niin kovaa. Pyrin ratsastamaan mahdollisimman kevyellä kädellä ja panostin istuntaan. Teimme voltteja ja muutamia pysähdyksiä kunnes aloin pyytämään ravia.
Credit oli sitä mieltä, että ei, mutta kannustin sitä antamalla ohjaa ja napautamalla hieman napakammin pohkeella ja maiskutin hieman suulla. Sitten lähdettiin. Ensimmäiset askeleet olivat kammottavia, mutta kun hain tasapainon ja tutustuin hevosen liikkeisiin alkoi sekin jo sujua. Pian huomasin, että herran ravi on todella mukava. Siis aivan mahtava lämminverisen raviksi. Siitä löytyi liikettä ja vauhtia haluttaessa, mutta muuten ravi oli rauhallista ja tahdikasta.

Teimme Creditin kanssa voltteja ja hain ravista ensinnäkin kaasun ja jarrun sekä tutustuin siihen. Volteilla taivuttelin ruunaa ja teimme tempo lisäyksiä pitkillä sivuilla muutaman kerran. Muutamat ravi-käynti siirtymisetkin kokeiltiin ja vaihdoimme tietysti suuntaa välissä. Credit tuntui todella hyvältä ja se kulki ryhdikkäästi. Kävelimme ravityöskentelyn jälkeen vielä hetken ja siirryimme kentän viereen avoimelle pellolle kokeilemaan laukkaa, sillä omistaja kertoi, että laukka on herralle vaikeaa ja varsinkin aidatulla alueella missä tila on rajallista.
Kokeilimme sitten pellolla muutamat nostot ja huomasin heti, että tämä oli Creditille hankalaa. Se osasi ja ymmärsi nostot muttei jaksanut ylläpitää laukkaa askelta enempää, aivan kuin se unohtaisi minne jalat pitäisi laittaa ja missä järjestyksessä. Laukka-askeleen jälkeen hevonen oli hieman hölmistynyt itsekkin ja kiidätti minua ravissa jonka sain nopeasti kuitenkin kiinni ja kokeilimme uudestaan. Muutamat hyvät nostot saimme ja päätin lopettaa työt siihen. Ravailimme vielä hetken rennommin pellolla loppu verryttelynä ja lähdimme omistaja kärkenä katsomaan hieman maastoja käynnissä.
Pelto jossa ratsastimme oli todella hyvä pohjainen ja laaja pinta-alaltaan. Pelto nousi pienelle kukkulalle ja laski joen rantaan. Kaunista. Todella kaunista. Kävimme pienen hiekkatien päässä ja suuntasimme takaisin tallille rauhallisissa merkeissä.
Keskustelimme omistajan kanssa paljon ja meillä loksahti mietteet samoille linjoille. Molemmat ajattelemme hevosen parasta ja omistajan mielestä meillä homma toimi hyvin Creditin kanssa, joten päivän päätteeksi kun ruuna oli hoidettu ja viety laitumelle olimme sitä mieltä, että alan käymään täällä jatkossa aina kun mahdollista.

Toinen ratsastus kerta suuntautui hyvinkin nopeasti kalenteriin ja pääsin taas viettämään aikaa tämä ihanan ruunan kanssa. Tälläkertaa omistaja ei päässyt paikalle, mutta se ei ollut ongelma. Me selvisimme Creditin kanss todella hienosti. Ratsastus oli hyvin samantapainen kuin ensimmäinenkin, mutta tälläkertaa kokeilimme laukata myös kentällä ja vaadin hevoselta myös hieman enemmän.
Vasen laukka ei noussut ollenkaan kun kokeilimme sitä keski sekä pääty-ympyröiden avulla. Se oli Creditille todella vaikeaa. Avut ymmärrettiin ja aina tuli vain yksi askel laukkaa. Kehuin ja kannustin ruunaa aina hyvästä yrityksestä. Laukka nousi oikealle paremmin ja pysyi jopa hyvin yllä. Vaikka laukka ei ollut parasta ja puhdasta se oli kuitenkin hevoselle hyvä onnistuminen saada laukka nousemaan aitojen sisällä. Kehuin herraa todella paljon, taputtelin sitä jokaisen noston jälkeen kaulalle kehuen sitä äänellä. Teimme molempiin suuntiin noin neljä nostoa kunnes otimme loppu ravit taas pidemmin ohjin ja rennosti hölkäten. Credit kuumuu hyvin nopeasti laukan nostojen yhteydessä ja se puuskutti sekä pyysi vain lisää vauhtia, mutta sain sen kuitenkin rauhoittumaan käyntiin. Kävimme kävelemässä avoimella pellolla loppukäynnit missä herra hieman taas heräsi, mutta pysyi käynnissä kun annoin sille pidemmät ohjat ja taputin sen mustaa kaulaa kehuen taas äänellä.

Molemmat ratsastus kerrat ovat olleet noin tunnin mittaisia ja oikein sujuvia. Minusta tuntuu, että pienellä hiomisella me pääsemme vielä pitkälle, kunhan allekirjoittanut oppisi istumaan ja ratsastamaan paremmin. Hevonen on hieno ja yrittää kaikkensa. Se on hieno piirre, varsinkin vanhoilla juoksijoilla joksi tätä ei kyllä osaisi kuvitella.

Tässä vielä lyhyt videopätkä toisesta ratsastuskerrasta, ravityöskentelyä sekä viimeinen laukannostomme oikeaan kierrokseen.

(linkki videoon)

Creditin kanssa suunnitteilla osallistua koulutunnille lähitallille mistä jo mainitsin aiemmin ja omistaja ehdotti myös kisaamista(kouluratsastus Helppo D) jos yhteistyö sujuu pidemmällä kaavalla ja kehitymme hieman.
Voin vain kiittää Creditin omistajaa yhteydenotostaan ja maailmankaikkeutta tästä lottovoitosta. Tälläisiä hevosia ei joka nurkalta löydä.

Pitkästä aikaa

Hei vaan kaikki. Täällä epäaktiivinen ja puolikuollut kirjoittaja. On aika aloittaa taas  täällä höpöttely.
Suurin ihmetys, mikä minua mietityttää on blogin kävijämäärä, mikä on pysynyt tasaisena 20-30kävijän välillä koko tämän hiljaisuuden ajan. Seitsemän pitkää kuukautta blogi on ollut täysin hiljaa. Ei mitään muuta uutta kuin maaliskuussa vaihtunut ulkoasu. Kommentteja on tullut postauksiin muutamia ja olen niistä kiitollinen.

On ollut hyvin vaikeaa olla ilman tätä blogia ja ylipäätään hevosia. Pääsin Santun poismenon jälkeen rapsuttelemaan alkukesästä hieman hevosia, mutten mitään muuta. Olen vain elänyt kaupunkielämää yrittäen päästä hevosen selkään, mutta rahatilanne on sanonut toisin.
En jättänyt blogimaailmaa kuitenkaan taakseni missään vaiheessa vaan jatkoin bloggaamista koirablogissani melko aktiivisesti pikkuhiljaa keräten rahaa edes yhteen ratsastustuntiin.

Minun piti alkaa vuokraamaan erästä ponia Siilinjärvellä, mutta rahatilanne olisi tullut bussimatkoissa vastaan.

Pääsin nyt, vihdoin taas hevosen selkään viime lauantaina kun avopuolisoni lupasi maksaa tuntini. Tunti oli Rauhalahden ratsastuskoululla ja sain ratsukseni pienen Rommi nimisen ruunan.

Poimin ystäväni mukaan kuvaamaan tuntiani, jotta saisin nauraa jälkeenpäin omalle suoritukselleni, mutta nauroin jo ponin selässä. Enhän minä muistanut melkein mitään ja se tuntui höölmöltä.

Menin HeB tasoiselle tunnille jossa oli kuusi muuta ratsukkoa. Sää oli sateinen ja tuulinen joten ratsastimme maneesissa. Maneesi oli hyvin tilava, mutta hämärä.

Oli oikeastaan aika hyvä mennä suoraan tunnille missä pääsisi tekemään oikeasti töitä ja muistelemaan, että miten sitä hevosta ratsastettiinkaan. Aloitimme heti väistöillä ja asetuksilla. Käynnissä ja ravissa. Huh kun tuli hiki kun teki töitä. Pitää kyllä todeta että poniini oli super kiva kun antoi minulle niin paljon virheitäni anteeksi. Minä kun yritin ja kovasti muistaa ja ratsastaa reilusti. Ei poni ilmaiseksi kyllä mitään antanut vaikka tulikin vähän toilailujani vastaan.

Ensimmäiset väistöt olivat kamalia, unohdin ulko-ohjan tarkoituksen joten eihän siitä mitään väistöä tullut. Banaanina mentiin eteenpäin. Kun tunti meni eteenpäin ja pääsimme kokeilemaan monta kertaa uudestaan tehtävää alkoi se pikkuhiljaa sujuakkin. Teimme saman tehtävän vielä ravissakin kunnes siirryimme kokeilemaan sulkutaivutusta. Härreguud mitä rääkkäystä. En minä muista, apua opettaja!

Sain ohjeita ja saimme peräti kolme hyvää askelta sulkutaivutuksessa toisella yrityksellä. Voittaja fiilis. Kyllä minä ehkä muistan nämä vielä joskus. Onneksi lopputunnista otimme vielä vähän rentoa laukkaa ja asetimme hevosia. Kontrolloimme askelpituutta ja sellaista kivaa. En voi muuta sanoa kun että kyllä nyt tuntuu, että on töitä tehnyt. Jokaista lihasta kolottaa, mutta on se sen arvoista ja nyt tajuan. että minun vain täytyy päästä ratsastamaan uudestaan ja pian. Aktiivisesti, kiitos.

Olemme nyt muuttamassa 27. päivä Jyväskylään ja aion jatkaa siellä hevosharrastusta sekä tietysti hevosblogin pitämistä. Ehkä minä pikkuhiljaa taas muistan mitä olen unohtanut ja kehittyisinkin vielä eteenpäin. Kisaaminen olisi korvan takana, mutta se on kaukana tulevaisuudessa.

Minulla on muutama vuokrahevonen jo katsottuna Jyväskylän alueelta ja vielä pitää vain päästä koeratsastamaan vaihtoehdot ja katsoa kenen kanssa lähden harrastamaan. Ratsastuskoululla on pakko päästä käymään säännöllisesti, sen olen päättänyt. Minä lähden töihin ja tienaan ne rahat vaikka henki menisi. En halua olla enää näin pitkää aikaa irti tästä ihanasta lajista.