Puksuti, puksuti

Pääsin käymään taas kotona, mikä piristi ihmeesti mieltä. Pääsin näkemään poikaystäväni, kissani, ja pääsin Santun luokse taas unohtamaan kaikki murheeni ainakin hetkeksi.
Lähdin koulusta torstaina ja kävin Santun luona seuraavana päivänä. Herrasta huomasi, että virtaa riitti sillä harjatessa se pyöri ympyrää eikä malttanut olla paikallaan. Santtu ei ole liikkunut taas muutamaan viikkoon sillä en löydä sille aktiivista vuokraajaa joka pääsisi herraa liikuttamaan sen tarpeiden mukaisesti. Lisäilin ilmoituksia nyt useampaan paikkaan ja toivonmukaan joku tykästyisi Superiin ja olisi halukas puuhailemaan sen kanssa siihen asti, että Kiuruvedellä vapautuu karsinapaikka jossain koulun lähellä.
Kävimme Santun kanssa perjantaina pellolla juoksemassa liinan kanssa. Oli ihanaa viettää aikaa Superin kera ja sen ehkä huomasi kun sain vain hymyn huulillen kun pääsimme pellolle, pyysin herraa ympyrälle se lähti ryntäämään innoissaan avonaisen pellon suuntaan ja jouduin hieman topakasti ottamaan sen kiinni, mutta nauroin vain herran innokkuudelle. Ohjasin sen uudesaan ympyrälle jolloinka sama tapahtui vielä muutamaan otteeseen, mutta tunnelma rauhoittui muutaman pukin kautta lennokkaaseen raviin. Kävimme kaikki askellajit läpi ja Santtu toimi mallikkaasti. Annoin sen välillä juosta niinkin isolla ympyrällä, että pidin vain liinan päässä olevasta lenkistä kiinni ja annoin herran juosta niin pitkään kuin se vain itse halusi. Molempiin suuntiin tietysti. Sopivaan pintahikeen päästiin ja sitten lähdimme takaisin tallipihaan kun herra itse halusi lopettaa ravailun ja laukkailun. Suutansa maiskuttaen herra köpötteli takanani tallimatkan ajan ja siitä huomasi miten tyytyväinen se oli kun pääsi jalottelemaan ja aukaisemaan lihaksiaan laajemmalla alalla.

Lauantaina päätin sitten nousta Santun selkään joten varustin sen myös satulalla. Kävimme ensin pellolla taas liinan kanssa hölkkäämässä ravit sekä laukat ennenkuin nousin selkään. Jätin juoksutusliinan pallon laitaan ja lähdimme eteenpäin. Hetken sain hakea Santusta kontrollia sillä se kuumeni juoksutuksesta, mutta sitten se alkoi kulkea kivasti tuntumalla, työskentelimme ravi ympyrällä ja en olisi vinut olla iloisempi tai yllättyneempi kuinka hyvin herra toimi kuolaimen kanssa. Käytössämme oli siis baucher nivel niinkuin edellisenä päivänä juoksutuksessa ja tämä kuolain on luultavimmin paras nyt Santulle, pitäisi vielä kokeilla omppu kolmipalaa ollakseni varma mitä kuolainta alamme käyttämään kuolaimettomien ohella. Kovempaan en ainakaan halua siirtyä sillä se saattaa mennä Santulla yli hilseen.
Kun sain Santun kulkemaan molempiin suuntiin hyvin päätin antaa sen revitellä vielä vähäsen. Menimme pitkälle peltosuoralle ja annoin pienet sekä kevyet laukkapohjeet kuiskaten Santulle ''Lennetäänkö?'' ja Santtu lähti pärskähtäen laukkaamaan innoissaan ympäri peltoa. Jouduin pidättelemään välillä herraa, ettei se liitäisi ojien ylitse niitä huomaamatta. Välillä sain kokea pukkeja ja iloisia pärskähdyksiä kunnes aloin pyytämään hiljempaa vauhtia johon Santtu vastasi erittäinkin nopeasti ja hiljensi tahtia mallikkaasti. Kävimme vielä lopuksi kävelemässä pellon laitaa pitkin ja kävimme katsomassa mielenkiintoisen polun pellon laidalla joka vei meitä eteenpäin nätissä metsikössä ohuella polulla mitä pitkin traktorit ajavat. Polku vei meidät isommalle tielle josta käännyimme takaisinpäin sillä en halunnut ottaa hyvän päivän päätteeksi riskiä, että törmäisimme traktoriin ja Santtu sekoaisi. Kävelimme rauhallisesti polkua pitkin pellolle ja siitä takaisin talliin. Santun jalat kylmättyäni ja muutaman herkku porkkanan lahjoitettuani olikin aika mennä kotiin pakkaamaan.

Mutta sunnuntaina en sitten lähtenytkään vielä takaisin Kiuruvedelle opintojen pariin sillä sairastuin ja pääsin maanantaina lääkärin vastaanotolle selvittämään asiaa. Ylähengitysteiden akuutti tulehdus luki papereissa ja sain muutaman sairasloma päivän. Olen nyt siis istunut kiltisti kotona aina lämmin teekuppi kätösissäni sohvalla toivoen että parantuisin niin pääsisin takaisin kouluun. En halua jäädä toisista jälkeen, mutta olen oppinut että jos sairastaa niin täytyy ottaa rauhallisesti ettet löydä itseäsi henki hievereistä sairaalan pedistä. :)

Positiivisellä asenteella etiäppäin

Kas kun aika on mennyt taas niin nopeasti, oikein hurahtanut silmien edestä! Hingunniemessä on ollut mukavaa vaikka aika paljon onkin puuhasteltu tuttuja juttuja pitkin päiviä, mutta itse ainakin haluan ottaa tästä mahdollisimman paljon irti ja olla positiivisella mielellä liikkeellä vaikkei nämä aamuheräämiset tai asuntolassa asumiset olekkaan niitä minun juttujani.

 Maanantaina 1.9 olikin aika vilkas päivä niin koulussa kuin sen jälkeenkin. Aamulla siivosimme lapioin, haravion ja kottikärryin nimittäin tallin pihoja ja ympäristöjä pienissä ryhmissä. Minä ja muutama ystäväni kävimme siivoamassa vierastallin sekä maneesin ympäristön ja olimme niin ahkeria ja nopeita, että pääsimme auttamaan toista ryhmää ratsutallin puolella. Hommat jatkuivat muutamien työkärryjen siirtämisellä sekä putsauksella jonka jälkeen aika osoittikin jo ruoan puoleen.
 Päivällisen jälkeen meillä olikin sitten hevosen ruokinnan perusteita luokassa ja aloitimme tekemään pienimuotoisia esitelmiä joista en kerro sitten sen enempää ettei tämä mene tylsäksi.
Näiden opintojen jälkeen olikin aika lähteä bussilla asuntolalle, mutta sain kutsun opiskelija tovereiltani, että lähtisinkö heidän mukaansa tallille ja tottakai olin mukana sillä koulussa päivä oli ollut lyhyt ja asuntolalla istuminen loppupäivänä kuulosti tylsälle joten, miksipä ei?
Tulimme bussilla asuntolalle ja kävin vaihtamassa ratsastushousut jalkaani nopeasti ja menin ulos odottamaan Emmiä, Anskua sekä Pinjaa jotka kutsuivat minut tallille mukaan. Kyytimme oli jo odottamassa ja matka meni nopeasti jutellen kaikenlaista. Oli jännää nähdä uusi talli ja tutustua tietty uusiin kauramoottoreihin joten matka kävi hymyssä suin ja kun olimme perillä kävimme hakemassa hepat tarhoistaan ja aloitimme harjailla näitä ystävyksiä kaikessa rauhassa. Siinä heppoja harjatessamme sitten sainkin tietää että saisin ensin ratsukseni Mikki ponin jota siinä jo harjailinkin ja ponilla mentäisiin ilman satulaa. Mikki oli musta, suloinen shetlanninponi ja todella pieni.
Pikemmittä puheitta lähdimme kolmen karvakorvan kanssa kentälle jonne oli lyhyt kävely matka tallista. Kentällä hyppäsin ponin selkään mikä ei osoittautunutkaan niin helpoksi kuin luulin. Poni oli pieni, mutta pyöreä mikä oli aika hauskaa sillä kun yritin hypätä sen slekään pyörähdin alas sillä en ponnistanut tarpeeksi kovaa ja pienen ponin maha tuli eteen. Nauroin epäonnistumistani ja kokeilin uudelleen milloinka pääsin selkään ilman suurempia ongelmia. Taas hieman hymyilytti kun lähdimme ponin kanssa alkuverkkaamaan pitkin kenttää isomman ponin ja hevosen kanssa. Mikin askeleet olivat niin pienet ja pompottavat ja kaula mitätön että oli vain pakko nauraa. Selässä pysyminen ei ollut kuitenkaan ongelma joka oikeastaan ihmetytti, kaipa tasapainoni on kehittynyt johonkin suuntaan. Tein ponin kanssa käynti-ravi siirtymisiä, ravi ympyröitä ja kokeilimme hieman pohkeenväistöäkin mistä se oli hieman erimieltä mutta minulle riitti kun sain edes muutaman askeleen sitäkin irti.

Poni toi hymyn huulille!

Sain kokeilla myös Pinjan ponia Tellaa joka oli aivan ihastuttava. Tämä pieni cremellon värinen eestinponi oli niin kaunis ja suloinen, etten voinut vastustaa tarjousta. Tellan kanssa menin myös ilman satulaa ravi-käynti siirtymisiä ja ravi ympyröitä. Pienen laukkapätkänkin menimme kumpaiseenkin suuntaan ja ei voi muuta sano kuin, että WAU. Tällä ponilla on mielettömän ihanat askellajit ja selässä ei ollut vaikea pysyä.

Pääsin lopuksi vielä ihanan Jupen selkään. Jupe on n 5-10cm korkeampi kuin Santtu, mutta hui, että se oli korkea! Sai pelätä tippuvansakkin jo suuremman kerran, noh eipä sieltä kuitenkaan alas tultu. Työstin Jupea niin ravissa kuin laukassa näin vaihteeksi poneilla menemiselle. Tällä herralla oli isot ja eteenpäinpyrkivät liikkeet ja unohdin jopa välillä ratsastaakkin kun yritin pysyä kyydissä. Ravi oli omaan mieleeni hieman pompottavaa ja vaikeaa istua, mutta empä minä ole kuin Santun peitsi/ravissa istunut ja nyt muutamaan otteeseen Hinkulan hevosilla joten tämä taito on ruosteessa. Päätin sitten vain kevennellä ja laukannostoissa istua satulaan niinkuin kuuluukin. Teimme muutamat laukanvaihdot ja kun ei enää ristilaukkaa osunut kohdalle ja tuli kunnollinen vaihdos lopetimme siihen ja otimme kevyet loppuravit ja lähdimme takaisin talliin hoitamaan ponimukset pois.

Ihana Tella poni

Jupe

Kun pääsimme takaisin asuntolalle olin ihan puhki, mutta kävin vielä muutamaan otteeseen kaupungissa ja kun viimein pääsin rauhoittumaan menin suoraan nukkumaan.

Tiistaina meillä olikin sitten aamusta ratsastusta ja menimme taas pareittain. Tälläkertaa sain alleni puoliverisen ruunan nimeltä Ovaliant ''Vallu''. Tämä vanhempi herra oli mukava hoitaa, mutta mielestäni todella rasittava ratsastaa sillä se painoi tajuttomasti kädelle. Kädelle painaminen saattoi johtua omasta ratsastuksestanikin ja luultavasti johtuikin, mutta toivon vain, että seuraavan kerran kun ratsastan tällä herralla se ei painaisi niin paljon.
Ratsastimme taas sileällä ja teimme siirtymisiä sekä kävimme läpi suunnan vaihdoksia. Vaikka ratsastus ei sinäänsä ollut rasittava, mutta käteni tärisivät ja vapisivat kun nousin ratsailta ja autoin toisen ratsastajan selkään. Minä en vain tykkää eteenpäin ''potkittavista'' hevosista tai varsinkaan sellaisista jotka painavat kädelle. Jospa ensikerralla menisi paremmin, riippuu tietty minkälaisen hevosen silläkertaa saan sillä menemme VIHDOIN esteitä!