Hevosen pylly on paras

Niinkuin huomaatte, Janette on nyt myöskin aika iso osa tätä blogia sillä hän vierailee taas tässä postauksessa sekä tulevassa jonka vielä jemmaan toiseen kertaan. Tämä postauksen teksti liittyy viime keskiviikkoon(6.8) jolloin meillä oli luvassa ilman satulaa ratsastusta western huovan kera jonka Janette toi käyttöömme. Varusteissa oli mukana ratsastusvyö jos vaikka tuntuu, että tasapaino heikkenee ja tietty hackamore Superin ohjaamiseen.
Treenimme oli kevyehkö, mutta kuumuudessa Santtu hikosi odotettua enemmän(asteita taisi olla jopa täydet 30!). Janette ratsasti Superilla ensin kaikki askellajit läpi eli käynti, ravi(peitsi) sekä laukka mikä meni todella hyvin. Ravin kanssa oli taas hieman ongelmia sillä peitsaamisesta ei tule loppua, mutta ehkäpä ensikerralla kengityksessä kun lyödään herralle taas kengät jalkaan tämä omituinen kipsuttelu loppuisi ja ravi löytyisi normaalisti.

Janeten jälkeen oli luonnollisesti minun vuoroni nousta ratsaille jossa mekin kävimme tietty askellajit läpi parhaamme mukaan. Ilman satulaa on ehkä tietty helpompi pysyä kyydissä kun Santtu peitsaa, mutta en silti tykkää siitä yhtään, että herra käyttää sitä askellajia niin paljon. Saimme silti aika hyviä ravipätkiä aikaiseksi ja laukkakin pyöri hyvin molempiin suuntiin.
Kokeilimme taas tuota Santulle inhottavaa liikettä nimeltä pohkeenväistö ja tälläkertaa tämä sujui ajoittain todella hyvin vaikka herra veti välillä hernettä nenään ja ahkeraan tahtiin. Muutama metri sinne sun tänne teki kuitenkin Santun muistille hyvää ja kun päästiin taas normaalisti käppäilemään eteen oli herra tyytyväinen.

Kun pohkeenväistöstä sekä aidassa verkkailusta oltiin vedetty tarpeeksi herneitä nenään niin ratsastajien kuin hevosenkin puolesta oli hyvä päätös käydä nostamassa muutamat laukat pellolle. Ratsastin Santun aidasta pellon puolelle ja kävimme reittimme ensin käynnissä josta siirryimme laukkaan ja oli muutama kerta kun meinasin oikeasti sekä valehtelematta tippua Santun selästä, mutta onnekseni niin ei käynyt sillä hevonen olisi löytynyt pellon toiselta puolelta muutamassa minuutissa.

Tietty Janettekin pääsi laukkaamaan pellolle ilman satulaa josta tämä parivaljakko nautti huomattavasti. Molemmat suunnat tietty läpi käyden välillä kävellen sekä ravaillen Santtu alkoi hikoamaan enemmän joten pikkuhiljaa oli loppukäyntien aika ja Janette kävelytteli herraa pellolla josta Santtu oli täysin erimieltä. Välillä palaten laukkapoluille herra nosteli itsenäisesti ravia sekä laukkaa josta oli pakko käntyä aina pienemmälle ympyrälle, mutta eipä tuo ketään haitannut, että herra otti ilon juoksemisesta irti.

Ratsastuksen jälkeen Janette ratsasti Santun tallin pihaan ja nappasimme varusteet pois jättäen kuitenkin hackamoren herran päähän. Nappasin muutaman rakennekuvaa muistuttavan otoksen jonka jälkeen otimme vesiletkun käyttöömme ja sen avulla kylmäsimme herran jalat ja muutenvain helpotimme kuuman päivän takia herran oloa kastelemassa koko hevonen! Kuvien jälkeen on video tästä operaatiosta joka kannattaa katsoa huumorin kanssa.

Kun Santtu oli viilennetty, Janette vei herran pellolle syömään vihreää jolloin minä kannoin pesupaikalta varusteemme takaisin varustehuoneeseen ja kannoin Santulle vettä tarhaan jonka jälkeen liityin ystävysteni seuraan kera (Santun mielestä) pelottavan jaffa pullon.

Kun pelottava jaffapullo oli tullut tutuksi oli Santulla taas syöminen mielessä. Me istahdimme Janeten kanssa vihreälle ruoholle Santun viereen ja tutkailimme ottamiamme kuvia päivästämme samalla nauraen Santun hassuille ilmeille sekä pelleilyille. Totesimme vielä hyvän päivän lopuksi, että hevosen pylly on se paras pöytä vaikkapa piknikille! :)

Hassu muuli :D

Kertokaas omia kokemuksianne ilman satulaa ratsastuksesta ja oletteko te kokeilleet kiitolaukkaa avoimella pellolla?

Hassu Otus

Moi taas! Niinkuin huomaatte on ulkoasumme vaihtunut hieman erilaiseen versioon. Edellinen oli keskeneräinen ja aika tumma josta en pitänyt kuin ehkä viikon verran ja sen oli nyt vaan pakko vaihtua. Joten, mitä mieltä olette tästä ulkoasusta? :)
Onko parannettavaa tai huomautettavaa?

1.päivä tätä kuuta minulle iski tallille mennessä 'hullu' ajatus kokeilla ratsastaa pitkästäaikaa kunnolla ilman satulaa/jalustimia. Tämä ei jäänyt pelkäksi ajatukseksi sillä varustin Santun pelkillä hackamorella, martingaalilla sekä ratsuvyöllä joka piti matringaalia paikallaan. Mira oli taas tallilla otti muutaman kuvan ennenkuin kameran patterit simahtivat, nämä kaksi 'upeaa' kuvaa on siis otettu omalla kamerallani joten laatu on sitä maata.
Köpöttelimme Superin kanssa aidassa muutaman kierroksen molempiin suuntiin ensin käynnissä ja huomasin, että pohja oli liukas ja herran takajalat lipsuivat tietyissä kohdissa. Kokein kuitenkin nostella hieman ravia ja ohjata Santtua sellaisita kohdista jotka olivat kuivempia todeten hetkenpäästä ettei tästä tule yhtään mitään joten suuntasimme pellolle. Nostimme ravit sekä laukat molempiin suuntiin ja päästin taas Miran Superin selkään. Mira ei epäröinyt hetkeäkään satulattomuudesta vaan punttasin hänet selkään ja sinneppä ne lähtivät taas revittelemään. Ensin kohtuudella, mutta sitten ehdotin että saisivat mennä pidemmälle peltoa ja revitellä Miran mielen mukaan ja mikäpä siinä sitten. Otin muutaman videopätkän näiden hullujen menosta ja siitäpä video alhaalla näiden kahden kuvan jälkeen.

Alkukäyntejä

Erittäin varovaista ravia

2. päivä olin itse ihan puhki edellisestä ratsastuksesta ja sisäreiteni eivät kärsineet nousta hevosen selkään joten tänään olikin vuorossa maastakäsittely päivä mikä toi piristystä edellisiin ratsastuksiin. Minulla oli maastakäsittelyä varten nyt herkkupalojakin mukana, että saisimme lopuksi kokeilla hieman vanhoja temppujammekin.
Aluksi kunnon puunaus ja sitten irtojuoksutusta noin 15minuuttia josta saimme taas yhden hienoimmista join-upeistamme. On mukavaa mitenkä Santtu kehittyy sekä ymmärtää asioita aina enemmän ja enemmän, nytkin se ymmärtää irtojuoksutuksen lopuksi tulla luokseni kun pysähdyn ja käännyn siitä hieman poispäin. Joskus siinä menee hetkei ennenkuin herra tajuaa, että voisi jo lopettaa juoksemisen, mutta reaktio on yleisimmin jo terävämpi kuin aiemmin. Maiskutellen se löntystelee luokseni joko viereeni tai selkäni taakse odottaen seuraavaa tehtävää.
Irtojuoksutuksen jälkeen kokeilimme hieman vanhoja temppujamme kuten ''pyydä/kosketa'', ''hymyile'' & ''kumarra''. Makupalat olivatSantun mielestä oikein mukava yllätys, herra meinasi välillä innoissaan napata sormeni suuhunsa, mutta heti kun sanoin ''sormi'' se päästi irti ja odotti nöyrästi palkkiota. Tämän 'ei' sanan Santtu on oppinut sinäänsä omillaan kun olen antanut sille makupaloja ja joskus herra on todellakin innoissaan ja napannut someni suuhunsa. Olen aina ärähtänyt hieman ja sanonut jotakin sormiini liittyvää ja pikkuhiljaa olen vähentänyt sanoja ja siitä herra on tämän termin oppinut mikä on hienoa. Santtu muisti tempuista parhaiten pyytämisen/koskettamisen, tämä temppu on sellainen, että Santun täytyy koskettaa turvallaan ryntäitään muutaman sekuntin ajan saadakseen herkun tai taputuksen. Aina kun temppu harjoitteluissa on ollut taukoa joudun hetken aina muistuttamaan Santtua, että mitä sana tarkoittikaan koskettamalla kämmenellä sen ryntäitä josta se sen sitten hokaisee eikä meinaa enää lopettaa vaan haluaa lisää herkkuja.
Tästä tempusta siirrymme kumarrukseen joka tuli todella näppärästi läpi ihankuin vanha tekijä, enne ole vain koskaan oikein päässeet tekemään temppua loppuun sillä herkut loppuivat aina kesken, mutta nyt Santtu pääsi 90% loppuun asti tämän kanssa mikä toi hymyn huulilleni. Herra onkin sellainen herkkupeppu, että se tekee melkein mitävain pienestä porkkananpalasesta.

Mikä ihmetys tuo on?

No eihän tämä nyt niin pelottava ollutkaan.

Herkkujen vähentyessä päätin kokeilla mitä Santtu sanoisi pussista missä pidin herkkujamme. Survoin loput porkkananpaloista taskuihini ja rapistelin pussia käsissäni josta herra 'heräsi' ja hörähti ihmeissään. Vein pussia pikkuhiljaa lähemmäksi Santtua ja annoin sen haistella sitä jonka jälkeen aloin silittää sen päätä pussi kädessäni. Ensin herra oli erimieltä asiasta, mutta kun se huomasi ettei siinä olekkaan mitään pahaa sai pussilla tehdä vaikka mitä. Tein pussiin pienen rei'än ja laitoin sen Santun korvaan roikkumaan hetkeksi.
Kun pussi oli tullut tutuksi nappasin aidan vieressä olevan laidanpätkän mistä Santtu oli taas ihan ihmeissään. Näytin lautaa herralle ja laskin sen maahan parin metrin päähän herrasta ja käytimme sitä hetken puomin tavoin ja kävelimme sen yli muutamaan otteeseen, mutta ensin tietty annoin Santun haistella tätä ihmetystä. Kun olimme köpötelleet laudan yli nostin sen taas käsiini ja kiersimme aidassa ympyrää laudan laahatessa maata perässämme. Santtu pelkästyi ensin raahaavaa ääntä mutta rauhoittui sekä tottui siihen hetkenkuluttua josta pysähdyimme ja nostin laudan pystyyn Santun nenän eteen. Lauta ja herra tekivät tuttavuutta hetken ja nostin laudan hitaasti sen selkään katsoen mitä herra sanoo oudon esineen kosketuksesta ja mitään reaktiota saamatta jätin laudan nojaamaan herran kylkeen.

On tämä Santtu vaan niin ihmeellinen otus. Ottaa niin iisisti kaiken uuden paitsi kun olen sen selässä se olisi varmaan hypännyt aidan yli ja lähtenyt juoksemaan jos lautaa olisi vilautettu sen nokan edessä. Kaikki on vaan aina jännempää kun joku on selässä.