18. huhtikuuta 2015

Katkennutta nahkaa

Taas maalaismaisemissa, rakkaan punaturkin luona. Ensimmäisenä kun lähdin talliin nappasin BEMERin matkaan ja lähdin antamaan herralle hoitoa samalla kun otan siltä kengät pois. Siinä tuli vähänniinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mutta hoito ei tietysti kestänyt koko kenkien irroittamisen tai kavioiden vuolun ajan ja nappasin BEMERin hevosen selästä pois ja jatkoin kavioiden vuolemista. Tälläkertaa tein vain pientä hienosäätöä kavioihin koska kunnon kaviopihtejä ei ollut joilla oisin saanut kunnolla kaviota lyhennettyä joten otin vain vuolupuukolla ja raspilla mitä nyt vaan jaksoin.

Kaviosession jälkeen nakkasin Superille varusteet niskaan ja kun olin nousemassa satulaan napsahti jalustinhihna rikki. Vaihdoin sitten molemmat remmit satulaan ennen uutta nousu yritystä. Tässä muistutan kaikkia että tarkistakaa remminne jokapuolelta säännöllisesti!
Onneksi minulla oli poikaystäväni apuna sillä Superi olisi halunnut hypähtää jo ulos ladosta kun nappasin satulasta kiinni. Tämä johtunee siitä kun herra ei ole taas liikkunut kunnolla ja viimekerta oli maanantaina Netan kanssa.





Aloitimme treenimme kävelyllä pidemmin ohjin ja pikkuhiljaa hain hevosta kuulolle voltein sekä pysähdyksin ja kun ne sujuivat aloitin peruuttelun. Santtu oli aluksi hyvin mukana hommassa, mutta sitten alkoi homma menemään jo liian pitkälle muutaman kerran jälkeen.
Superi alkoi peruuttamaan hyvin, mutta sitten se kiepsahti ympäri ja yritti livahtaa raville mutta sain sen aina kiinni ja palautin pysähdykseen aina samaan kohtaan missä se yritti karata tehtävästä. Saattoi se pienesti nousta pystyynkin välillä, mitä nyt epäselvistä kuvista näkyy joita en julkaissut tähän mukaan, mutta ei herra korkealle ainakaan hyppinyt. Puhuin Superille paljon tämän ratsastuksen aikana ja hain rentoa hevosta, mutta tämä oli kyllä kaukana rennosta meiningistä. Herra notkotteli niska taivaassa ja yritti juosta altani pois, mutta osasi käyttäytyäkkin aina välillä kun mieli teki ja huvitti.




Aina kun herra sai heiteltyä minua selässään se jatkoi pyydetysti eteenpäin ja käveli todella ylpeän näköisenä eteenpäin. Välillä minua nauratti herran temppuilut, mutta sitten kun jalustin karkasi jalasta oli leikki kaukana, mutten kuitenkaan hätääntynyt koskaan vaan pysyin positiivisena kokoajan ja pyrin saada hevosen toimimaan. Olisimme jatkaneet ravilla eteenpäin kun homma toimi, mutta pelto oli niin märkä ja upottava ettei siinä olisi uskaltanut ottaa ravia vaikka Santtu yrittikin kovasti ravata ja näytin sille sitten, ettei siinä voi ravata. Näyttämällä tarkoitan sitä, että annoin sen ravata hetken kunnes se nosti laukan ja hiljensi itse kun näki ettei tässä voinut mennä kovaa.

Kun Santtu rauhoittui annoin sille pitkät ohjat ja kävelimme hetken ihan iisisti ympyrää ja pienempiä voltteja kunnes siirryimme tielle ja otimme ravia sekä laukkaa ihan vain Superin mieliksi ja tietysti oman pääni tuulettamisen vuoksi. Oli ihana tuntea taas oma hevonen allansa ja antaa sen laukata omaa tahtiaan. Ravia otimme muutaman pätkänkin hieman kovempaa tahtia, muttemme sen enempää koska Santtu hikeentyi todella nopeatsi laukkaamisesta ja kevyestä ravailusta, etten viitsinyt sitten väsyttää sitä enempää.
Oli hyvä lopettaa siihen kun Santtu ravasi pitkin ohjin todella rennosti ja kiirehtimättä minnekkään.

Puffe leikki linssiludetta

Kun olimme lopetelleet ratsastusta mennimme tallipihaan ja nousin Superin selästä alas löysäsin satulavyötä, nostin jalustimet ylös ja avasin suitsien lenkit sitä varten että päästäisin herran isoon tarhaan vetreyttämään itseään treenin jälkeen. Talutin Santun tarhaan ja pidin ohjia kädessäni kun yritin laittaa porttia kiinni, ohjat tippuivat ja kun Santtu tajusi olevansa 'vapaa' se lähti kävelemään pois ja kun tajusin sen kauhuissani lähdin perän ja pyysin herraa pysähtymään.
''Santu seis. Hei hölmö, odota''
Näin yritin saada sen pysähtymään kun törppönen käveli ohjat jaloissa ja pahin pelkohan tässä on se, että hevonen astuu ohjan päälle ja repii itseltään supielen rikki. Näin siinä kävi, ainakin osittain eli Santtu astui ohjien päälle, mutta onneksi ohja katkesi(luoja kiitos kumiohjille) ja se jatkoi tyytyväisenä karkumatkaansa ja kiersi tarhan ympäri, minä sen perässä. Santtu pysähtyi viimein tarhan portille ja sain sen purettua varusteista ja sitten päästin sen menemään, mutta jätin suojat jalkaan jos se halusi vielä juosta.

Päivän saldo: Katkenneet jalustinhihnat ja ohja
Kun olin vienyt varusteet paikalleen, siivonnut karsinan ja laittanut iltaruoan karsinaan kävin hakemassa Superin, hoidin sen jalat ja päästin sen talliin syöpöttelemään rehujaan. Olisi voinut tämä päivä pahemminkin mennä jos jalustinhihnat olisivat katkenneet ratsastaessa josta jalustimet olisivat paukahtaneet Santun kylkiin ja se olisi voinut juosta täyttäpahkaa jonnekkin jättäen minut jälkeensä. Onneksi hihna katkesi liitoksistaan kun olin nousemassa selkään, mutta tästälähtien tarkistan remmit aina ennen ratsastusta. Normaalisti tarkistan varusteemme kuukauden välein, tai silloin kun niitä käsittelen.

1 kommentti:

  1. Joko ootte löytäneet talipaikan/ päässeet muuttamaan?

    VastaaPoista