Kameli vaiko hevonen?

Huutoa, paniikkia, itkua, mutta lopulta tyyntä iloa ja rakkautta.
Näin voisi kuvailla edellistä viikkoa Santun kanssa, sillä se on ollut täynnä pettymyksiä, mutta loppujenlopuksi hyvää mieltä. Jokainen hevosen omistaja tietää ettei niin ison ja arvaamattoman eläimen kanssa jokainen päivä ole ruusuilla tanssimista. Meillä on mennyt nyt todella huonosti sen jälkeen kun hackamoren remmit menivät rikki ja olemme joutuneet käyttämään kolmipalaa.

Vaikka Santtu toimii hyvin kuolaimen kanssa on se alkanut protestoida sitä enemmän ja enemmän.
Protestointi ilmenee ratsastaessa ohjien ryöstämisellä, liikkumattomuudella sekä pään viskomisella. Ongelmana on siis luultavimmin hampaat ja raspaaja on ns. tilattu tekemään pieni visiitti meidän luonamme mutta siihen menee aikaa muutama kuukausi täysin oman rahatilanteeni vuoksi. Raspauksessa minua jännittää hevosen kokemattomuus tähän tilanteeseen sillä Santtua ei ole kasvattajan mukaan ikinä raspattu. Joten mikä voiiskaan mennä pieleen? Ehkä kaikki tai sitten hevonen seisoo nätisti paikallaan, mutta aion tilata raspaukseen eläinlääkärin joka voi tarvittaessa antaa herralle rauhoittavan sillä minulla ei ole minkäänlaista hajua miten herra siihen reagoi.

Ja nyt mitä niihin ongelmiin tulee on alkanut ärsyttämään minua todella paljon. Yritän kuitenkin toimia mahdollisimman rauhallisesti ja positiivisesti ajatellen tilannetta. Viimekertainen ratsastus meni kuitenkin niinkin mönkään, että sain paniikkikohtauksen selästä pois noustessani. Näin ei saisi tapahtua, mutta olin niin stressaantunut ja oloni oli todella epämukava. Ratsastus sujui ensin todella hyvin ja mallikkaasti aina siihen asti kun olimme nostaneet laukat. Tämän jälkeen Santun mielestä olisi pitänyt lopettaa työskentely, mutta kun pyysin sitä taivuttamaan itseään ja käyttämään takapäätänsä kolmikaarisella kiemurauralla Santtu herpaantui ja alkoi heitellä päätään yrittäen saada ohjia käsistäni. Päätin sitten pitää tehtävät perus uralla tehden pysähdyksiä ja peruutuksia. Kolme ensimmäistä tehtävää sujui hyvin, mutta sitten neljännellä kerralla Santtu pysähtyi nätisti mutta peruutti todella tahmeasti ja kun pyysin sitä taas eteenpäin ei herra liikkunut ei mihinkään. Näpäyttelin pohkeilla ja käytin jopa kättäni sen takamuksella, mutta Santtu vaan nosti päänsä ylös ja teki kamelit(tämä on termi mitä käytän kun herra nostaa päänsä ja lörpöttää kieltänsä ulkona kamelin näköisenä korvat sivuilla). Päätin sitten että jos et liiku eteen liikut taakse, yritin peruuttaa mutta tuloksetta. Sitten aloin kääntämään Santun päätä kentän sisäpuolelle josta se lähti liikkumaan. Teimme siis pienen voltin ja jatkoimme matkaamme käynnissä ja muistutin sitä pohkeella puristaen että tämä on käsky mitä sinun täytyy totella.

Santtu jatkoi seuraavalle oysähdys etapillemme tyylikkäästi kaartaen kaulaansa, mutta taas kun oli pysähdyksen vuoro Santtu teki taas kamelit. Tälläkertaa se ei liikkunut kun käänsin sitä voltille. Tein kaikkea mahdollista, mutta Santtu vaan käänsi päätään sivuille eikä hievahtanut ei sitten mihinkään. Päätin sitten hieman tökkiä jalalla sen turpaa mikä ei kyllähään tehnyt mitään eloa tähän hevoseen. Aina kun vaihdoin Santun pään puolta jouduin voimalla vetämään sen päätä sillä herra oli täysin erimieltä. Se oli kun ruostunut vipu jota ei saisi millään vedettyä suuntaan eikä toiseen. Nousin sitten selästä itkuisena ja raivoten ja näytin mitenkä liikutaan eteenpäin. Otin ohjasta kiinni ja näytin kuinka mennään voltit olempiin suuntiin, pysähdytään ja peruutetaan. Nousin sitten takaisin pässinpään slekään ja kokeilimme uudestaan. Sama toistui mahdottoman monta kertaa ja päätin, että en nouse selästä ennenkuin saisimme yhden pysähdyksen suoritettua ilman jämähdystä. Santun mielestä tämä taisi olla vaan kivaa hommaa, mutta saimme vihdoin monen kerran jälkeen suoritettua hyvän pysähdyksen ja nousin sitten selästä alas ja vein Santun karsinaansa. Mielentilani oli murhaava ja olin huudellut Santulle kiakenlaista aina kun se ei liikkunut eteenpäin;
''Senkin aasin perse liiku!''
''Laitan sinut makkaraksi heti huomenna senkin luuska!''
''Jumankauta nyt liiku lehmänperä!''
Kaikkea muuta mukavaa olin myös huudellut ja kiroillut Santun korvaan. Ratsastuksen jälkeen olin itkuinen, raivoissani ja täysin muissa maailmoissa. Lyyhistyin Santun karsinan eteen yrittäen selvittää mieltäni turskahdin itkuun ja en saanut sitä lopetettua, hengitykseni tiheni ja huomasin olevani paniikki kohtauksen alaisena. Kesti hyvinkin tarkasti 3minuuttia, että sain itseni rauhoitettua ja nousin hoitamaan Santtua yöpuulle. Kamala päivä, mutta saimme kuitenkin hommat lopetettua onnistumiseen.

Eilen oli sitten mukavampi päivä mikä toi hymyn taas huulille. Tälläkertaa lähdin tallille vasta seitsemän aikaan sillä nukuimme poikaystäväni kanssa hieman pidemmät päiväunet kuin suunnittelimme. Kun saavuin tallille oli hevoset jo sisällä ja karsinamme ovessa oli lappu jossa tiedotettiin herran saaneen ilta viljansa. Siivosin siis karsinan ja harjasin Santun puhtaaksi pohtien kentällä kevyttä juoksutusta. Nakkasin sitten herralle vahvemmat päitset päähän ja niihin liinan kiinni josta lähdimme kentälle.
Annoin Santun kävellä rauhassa ja rennosti ympyrällä ennen tahdin lisäämistä raville. Seurasin Santun liikkeitä tarkasti tarkastaen jos niistä löytyisi epäpuhtautta. Huomasin että Santun ravi oli osittain epäpuhdas, tämä voisi selittää selästäkäsin tarjottavan peistin. Kokeilin sitten herran jalat ja etsin mahdollisia lihas jumeja joita löytyi lautasten alapuolelta takajaloista. Juoksutin Santun kuitenkin vielä molempiin suuntiin niin ravin kuin laukan kautta josta menimme popsimaan vihreää tallin vierestä. Tai no, Santtu popsi ja minä hieroin hieman sen takajalkoja joista sain ehkä hitusen jumeja auki. Nyt olisi BEMER hoito taas poikaa, täytynee vaan yrittää raahata se pyörän kanssa tallille.

Kännykkä laatu taas 10/10

Iloinen herra nautti puolituntisesta napostelusta kunnes jouduin viedä sen talliin ja lähteä polkemaan kotia kohti. :)

Maastolenkki 24.5.2014

Takapakkia, mutta ehkä tästä vielä jotakin hyvä tulee? Meillä ei Santun kanssa ole mennyt oikein hyvin nyt viimeaikoina. Ehkä se riippuu eniten minusta sillä masentaa jatkuvasti enkä jaksa vänksälä ylimääräisiä asioita. Santun kanssa olen kyllä tykännyt olla mastakäsin tekemisissä mielummin kun selässä.
Viime lauantaina(24.5) käytiin Santun kanssa maastossa revittelemässä sillä edellisellä ratsastuskerralla se oli hieman holtiton ja ei kuunnellut kunnolla vaikka se kerta menikin odotettua paremmin. Minulla oli tarvoitteena käydä Santun kanssa maastossa revittelemässä alkuviikosta mutta jänistin joten se jäi lauantaille jolloin mietin kovasti uskallanko lähteä kuolaimen kanssa mihinkään. Hackamoreen olen yrittänyt löytää uusia remmi menetelmiä netistä muttei ole vielä tärpännyt ainakaan tämänhetken budjettiin sopivalla hinnalla ristittyjä remmejä.
Kaikki meni kuitenkin aika hyvin, mutta ei niinkään hallitusti. Aluksi tein kentällä kontrollin harjoitus tehtäiä eli kävelimme, pysähtelimme ja peruuttelimme käynnissä. Teimme myöskin voltteja ja muutaman käynti-ravi-käynti siirtymisen pienillä sivuilla mitkä sujuivat hyvin joten lähdimme maastoon kentältä.

Alkumaasto meni todella mallikkaasti vaikka Santulla oli kova halu juosta ylämäet ylös sain pidettyä sen rauhallisena ennen sopivaa päkää missä halusin kokeilla ravata. Pyysin siis santun raville joka ampaisi täyteen raviin ja siitä nosti oikean laukan hetkeksi joka tippui taas raviin. Santtu pysyi hyvin rauhallisena ja kuunteli pyyntöjäni vaikka tämän ensimmäisen pätkän jälkeen se ei malttanut kävellä rauhallisesti vaan yritti hieman kipsutella peitsiä jonka sain sitten kuitenkin loppumaan pysähdyksellä. Kun herra oli rauhoittunut jatkoimme matkaa a seuraava isompi ylämäki oli sopiva laukata ylös joten annoin pohkeet ja päästin Santun menemään. Ja se muuten lähti äkkiä ja innoissaan ylös mäkeä kirmaamaan, ehkä jopa liiankin innoissaan sillä jarrutus pätkämme mäen jälkeen oli pitkä. Meillä oli tämän mäen päällä vaihtoehtona mennä pidempää metsäreittiä ja kiertää motocross radan toiselle laidalle tai sitten laskeutua hiekkasärkältä alas radalle ja siitä myöhemmin taas tielle mikä veisi tallille.
Päätin pyytää Santtua metsään sillä tiesin että sillä olisi hyvä mennä vähän kovempaa pitemmällä pätkällä ilman kenkiä. Päästin Santun sitten juoksemaan sydämentä kyllyydestä välillä pidätteillä muistuttaen olemassaolostani. Vauhtia kyllä piisasi koko pätkän ajan. Tämän pätkän jälkeen Santtu ei enää malttanut ollenkaan kävellä, se tipsutteli peitsillä pää ylhäällä menohalu päällä. Päätin sitten mennä motocross radalle päästelemään ylämäkiin jotta se saisi juosta tarpeekseen. Laukkailimme moocrossa radan ylämäkiä ja isommalla alueella oli vesilätäkköjä jossa kävimme kahlaamassa, vettä oli Santun polviin asti eikä se ensin meinannut haluta mennä veteen vaan pelkäsi hieman. Se yritti viedä minua kieli ulkona toiseen suuntaan ja vain sinne minne se halusi mikä närkästytti minua hieman joten pysäytin Santun veteen ja rauhoituimme siinä. Santtu seisoi vedessä täristen innosta ja jos yhtään jalkani tärähti kyljessä se pomppasi eteenpäin.
Kun Santtu oli suht rauhallinen lähdimme viimeiseen ylämäkeen mistä pääsisimme motocross radalta takaisin tielle ja Santtu ryösti minulta ohjat ja pintoi kuin viimeistä päivää höyryten mäkeä ylös. Meinasin tässävaiheessa tippua mutta nappasin harjasta kiinni ja keräsin ohjat ja ratsastin mäen ylös josta rauhoittelin hikistä ja innoissaan olevaa Santtua hieman.
Käännyimme tästä jo tallille päin ja edessä oli muutama suora jossa tiesin Santun lähtevän käsistä joten pyysin sitä itse eteen ennenkuin se itse lähtisi ja pidätteillä pidin herran kontrollissa. Santtu yllättäen hyppäsi erään vesilammikon yli laukasta johon yllättäen pystyin valmistautumaan sillä herra on aiemminkin harrastanut veden yli hyppäämistä. Pysyin hypyssä mukana ja jatkoimme siitä matkaamme laukaten tallille päin.

Metsäpoluilla 'kävelimme'(peitsasimme) rauhallisesti sillä tiellä oli kiviä joihinka Santu olisi voinut kompastua ja olisimme lentäneet metsään. Onneksi Santtu itsekkin ymmärsi hidastaa tahtiaan mistä oli kiitollinen. Tallille päästyämme päätin vielä kentällä nostaa laukat molempiin suuntiin sillä maastossa menimme vain oikeaa laukkaa myöskin vasempiin kaarteisiin. Halusin ett vasen laukka löytyy Santulta myös puhtaasti ennen lopettamistamme.
Herra sai pesun lenkin jälkeen sillä se oli märkä ja vaahtosi kaulasta, ryntäistä ja takajaloistaan. Oma takapuolenikin oli märkä sekä satulahuopa niin ala sekä yläpuolelta. Mielelläni olisin mennyt maastoon satulan kanssa, mutta kun sellaista ei tällähetkellä ole sopivaa joutuu hieman riskeeraamaan ja luottamaan ratsuvyöhön.

Santtu oli hyvinkin tyytyväisen näköinen pesun jälkeen. Päätin antaa sen piehtaroida mieluiten tässä kentällä ennen tarhaan viemistä sillä siellä se oilsi pyörinyt mudassa mikä olisi ollut mukavaa seuraavalla kerralla harjata pois.



Tämän jälkeen sukaisin enimmät hiekat pois samalla kun Santtu aterioi vihreää kentän laidalta jonka jälkeen se pääsi tarhaan jonne se huomatavasti halusi. Heti kun otin tarhassa sen päitset pois herra lähti käppäilemään pois luotani. :D

Kysymyspostaus!

Nonnii! Laitetaas taas kysymyspostausta kehiin sillä lukijakaarti on kasvanut ja olen todella kiitollinen teille kaikille lukijoille jotka olette blogini löytäneet kiinnostavaksi. On mukava kirjoitella postauksia kun joku toinenkin on hieman kiinnostunut minun ja Santun taipaleesta. :)

Joten nyt kaikki uudet sekä vanhat lukijat kysykää, mitä mieleen juolahtaa, ihan mistä vaan!
Ja muistathan että voit kysyä anonyyminä joten OLKAAHAN AKTIIVISIA!

Onhan tullut kesä (kuvia +video)

Olen monesti haaveillut ratsastavani ilman satulaa ja muita vermeitä Santulla maastossa ja kentällä ongelmitta ja nyt otimme siihen suuntaan osoittavan askeleen. Tai ainakin pienen sellaisen.

Tänään kävin tallilla poikaystäväni kanssa jonka nappasin koulupäivänsä päätteeksi mukaani kuvaajaksi ja tietty mukavaksi seuraksi. Suu mutrussa tuo lähti mukaani mutta oli meillä ainakin mukava päivä yhdessä jos ei muuta.

Tallille saapuessamme Santtu oli laitumella piehtaroimassa melkein tien vieressä ja kun oli molemmat kylkensä kääntänyt, se lähti vinkuen peräämme hurjaa vauhtia ja jäi ihmettelemään portille kun menimme viemään pyörän tallin seinustalle ja siivoamaan karsinan.
Kun herran karsina oli puhdas ja iltaruoka laitettu valmiiksi lähdin hakemaan herraa tarhasta joka pörisi minut nähdessään. Siitä alkoi kunnon puunaus sillä Santtu oli yltä päältä mudan peitossa, onneksi kuivuneen sellaisen. Kentälle lähtiessämme varusteina meillä oli ratsuvyö jalustimien kera ja suitset omppu kolmipalalla sekä liukumartingaali. Tietysti herralla oli suojat(pintelit & putsit) ja minulla kypärä.

Kävelytin Santun kentän ympäri muutamaan otteeseen molempiin suuntiin ja suljimme aukinaiset portit varmuuden vuoksi jos jotakin sattuisi. Santtu pelkäsi hieman porttien naruja eikä halunnut tulla niiden lähelle joten jouduin jättämään sen hieman kauemmaksi seisoskelemaan muutaman yrityksen jälkeen. Siinä se sitten odotteli kunnes tulen sen luokse ja jatkoimme matkaa.
Muutamaan otteeseen jouduin tyhjentämään kenkiäni sillä Santtu potki etusillaan hiekkaan kenkien sisään ja minulla oli vain nilkkuri sukat ja kylmä hiekka tuntui ikävältä kengässä. Santtu ihmetteli omituisia touhujani. :D

 Minua mietitytti pitkään päälläni olevat farkku shortsit että olisivatko ne kuitenkaan hyvät ratsastaa ratsuvyön kanssa sillä vyö painaa aika pahasti polvia. Ei ollut kuitenkaan aikaa vaihtaa housuja sillä olimme jo kentällä ja muutenkin olisin pakahtunut kuumuuteen jos olisin vaihtanut ratsastushousut.
Mutta alkukäynnit olivat nyt ohi ja eikun selkään HOP!

''Moi! Mä oon menossa töihin.''

Santtu: ''Hei mitäs me tässä seisoskellaan! Mennään jo!'' Minä: ''Niin mitä mun pitikään nyt tehdä?''
-Näytän kyllä niin kärsivältä! :D

 Kävelin Santun kanssa myöskin selästä käsin molempiin suuntiin ja hain hieman rentoutta sekä kontrollia tässä vaiheessa. Pahoittelu kuvista, poikaystäväni ei osaa kunnolla käyttää kamerani tarkennusta jonka takia se on yleisesti aina taustassa.

Onko tämä nyt se kun hevonen käyttää takajalkojaan? :D

 Lähdimme verryttelemään ravilla joka tippui yleisesti aina peitsiin ja tämä ratsastuskerta piti olla puomien kanssa työskentelyä mutta kun poikaystävä oli mukana ja kinusi kotiin nii nen viitsinyt alkaa asetella puomeja kentälle. Joten työskentelimme sileällä ja ehkäpä ensikerralla otamme puomit eteemme ja harjoittelemme sitä rentoa ravia.
Verryttely volttien sekä ravi pätkien jälkeen nostimme laukkaakin. Seuraavat kuvat ovat päätä huimaavan tarkkoja vai mitä!? :D

Täältä me tullaan niinkin kovaa ettei kamera pysy mukana!

Ja siitä nousi oikea laukka joka pyöri aika hyvin

 Muutamien laukannostojen jälkeen olikin vuorossa muutama ravipätkä ja loppukäynnit.

Santtu viilettää menemään ja ratsastaja on taas itse muualla huuhailemassa.

 Tähän väliin laitan vaikkapa tämän videon. Lyhyen puoleinen, mutta ehkä riittävä. Tässä näkyy hyvin miten Santtu laukkaa vasempaan kierrokseen. Harmillisesti poikaystäväni ei kuvannut toista laukka pätkää mikä olisi ollut oikeaan suuntaan.



Melkein 100% onnistuneen ratsastuksen jälkeen otimme ratsuvyön ja martingaalin pois ja kävelimme ilman satulaa vielä kenttää ympäri muutamaan otteeseen. Pitihän siinä yrittää poseeratakkin että saataisiin yhteiskuviakin kokoon.

Tarkennus taas metsässä :P

Santtu: ''Mua nukuttaa. lopetettasko jo tähän?'' Minä: ''No mitäpä sitten seuraavaksi keksisi?''

Perus; Nouse selästä ja laita housut kondikseen tilanne

Minun rakkaat mieheni yhdessä ja kavereita. :) Syy miksi herralla on suitset jo auki oli se kun purin sen suoraan tuohon ulos ja vein takaisin tarhaan vielä hetkeksi ennenkuin menisi yöpuulle talliin.
  Hieno päivä vaikka huomasinkin että Santtu ei liiku kovin puhtaasti ravissa tai laukassa. Se johtunee takapään jumista jota yritin hieman availla kun löysin muutaman jumi lihaksen. Pitäisi BEMER kiikuttaa tallille tässä jokupääivä että saisi herra taas hoitoa mutta pyörällä se on aika hankalaa, se on iso laukku mitä ei saa repuksi ja tarakalla se ei pysy sillä lainapyöräni tarakassa ei ole minkäänlaista kiinnitys tsydeemiä eikä meilläkään ole niitä 'mustekaloja' eli kumilenksuja missä on ne ihmeelliset kouku päissä. Näillä siis mennään nyt mutta yritän keksiä keinon kantaa BEMER'in mukaan tallille.

Hei me hypättiin!

Tänään oli aivan mahtava päivä. Monta isoa asiaa selvisi kertahietolla ja Santun kanssa oli huikea päivä niin maasta- kuin selästäkäsin.
Eilen olin juoksuttamassa Santtua pyöröaidassa chambonien kanssa ja hieman ratsastinkin mikä meni todella hienosti. Sitten kun olimme herran kanssa lopetelleet päivän työt, katselin kun tallikaveri hyppäsi hevosensa kanssa pientä ristikkoa ja estehuumahan siitä tuli itselleenkin, mutta en arvannut että ottaisin tänään esteen kentälle. Niin siinä kuitenkin kävi.
Pyöräilin taas tallille miettien mitä tehdään Santun kanssa ja viimeistään kun olin harjannut herran karsinassaan keksin että menen laittamaan edes kaksi ravipuomia kentän laitaan. Otinkin sitten mukaani myös estetolppia mutta en nostanut vielä niitä esteeksi.
Santun varustettuani lähdimme kentälle ja päätin kävelyttää sen muutamaan otteeseen puomien yli ja katson mitä se esteestä sanoisi. Ei ollut sen kummempia ongelmia ja sitten kokeilimme ravilla pientä ristikkoa mikä meni myös hyvin paitsi toisella kertaa molempiin suuntiin Santtu ei halunnutkaan enää juosta perässäni ja tiputti puomit. Päätin sitten että oli pakko nousta selkään jos haluan sen hyppäävän tuosta yli.
Pikemmittä puheitta hain kypärän tallista ja hyppäsin Santun selkään. Kiristin hieman vyötä ja sitten lähdimme tutustumaan näin esteeseemme. Päätin pysäyttää Santun ensin molemmissa suunnissa esteen eteen ja keskelle sitä että se ehkä ymmärtäisi että siitä mennään yli myöskin silloin kun minä olin selässä.
Santulle esteet ovat ensimmäiseltä kesältämme tuttuja mutta risu esteiden ylittäminen olisi erilaista kuin maalattujen puomien, ehkä? Maapuomit ovat menneet meillä hyvin mutta juosten niiden yli ja hätäisesti. Jotkut hevoset ymmrätävät esteet paremmin kuin puomit ja Santtu taitaa kuulua niihin hevosiin.
Pikemmittä puheitta hieman jännitys vatsassa pyysin Santun raville pitkillä sivuille ja hain heti kontrollia. En ollut varma että toimiiko herra normaalisti vai takkuileeko oikea suunta samalla tavalla kuin viimeksi kentällä ratsastaessani itsenäisesti ja Santtu heittäisi minut alas. Mutta onneksi näin ei käynyt nimittäin herralla oli tietty energiaa mutta piti sen hyvin hallinnassa. Ravin puolesta tuli peitsiä ajoitain josta pyysin raville ja pidätteillä pidin tahdin hallinnassa. Kovasti Santtu halusi laukata mutta kuitenkin tiputti raville ennen estettä. Hyppäsimme esteen kolmeen kertaan per. suunta ja nostimme vielä erikseen laukat molempiin suuntiin jonka jälkeen lopetimme päivän hienoon suoritukseen.



Nousin herran selästä monen kiitoksen ja kehun jälkeen ja päätin hieman viilentää sen oloa näinkin lämpimänä päivänä ja jätin sen kentän viereen puomille kiinni, otin varusteet pois ja kävin hakemassa viileää vettä sekä harjan ja harjasin sen veden kanssa puhtaaksi. Ensin Santtu ei tykännyt ideasta mutta huomasi sen helpottavan kuumuuteen lopulta ja rentoutui sekä nautti. :)

Loman jälkeen

Nyt ollaan taas päästy työn makuun Santun kanssa viikon loman jäkeen mistä itse olen ainakin iloinen. Santtu oli taas omaa mieltään asiasta mikä tuli ilmi oudolla käyttäytymisellä.
Sain polkupyörän lainaan ystävältäni 15. päivä torstaina ja lähdin seuraavana päivänä tallille tällä pyörällä innoissani, mutta huomasin heti alkumatkasta että pyörä oli todella jäykkä. Jopa suoralla ajaessa jouduin polkemaan ihankuin menisi ylämäkeä ylös ja polviini alkoi sattua ensimmäistä kilometriä polkiessani, mutta en luovuttanut sillä halusin päästä Superin luokse. Olihan minulla sitä kova ikävä. Ajoin pyörällä tallille n. 30min mikä olisi mennyt nopeammin hieman kevyemmällä pyörällä mutta olin silti tyytyväinen, olihan meillä koko päivä aikaa yhdessä ilman juoksemista bussiin.
Kun tallipiha oli vain yhden ylämäen takana huomasin Santun tienviereisessä aitauksessa missä se oli ollut talven mitä hieman ihmettelin, mutta olin tyytyväinen ähdessäni herran heti ensimmäisenä ja sekin taisi olla iloinen minut nähdessää. Santtu nimittäin nosti päänsä ylös, antoi komean hirnahduksen kaikua ja lähti laukkailemaan ympäri aitaa ja nosteli innoissaan pöristen ja vinkuen pukkeja ilmaan juosten suoraan aidan portille minne olin matkalla. Naureskelin herralle kun se oli niin iloinen minut nähdessään ja menin tietysti tervehtimään rakasta ystävää, joka hörisi innoissaan portilla. Annoin hieman rapsutuksia sen mutaiselle poskelle ja lähdin sitten talliin siivoamaan karsinaamme ja katsoin taakseni niin näin Santun kiertävän ympyrää heitellen päätään portin luona.
On ihanaa nähdä mitenkä joku voi minuakin kaivata noinkin paljon. :)
 Karsinan siivottuani ja herran iltaruuan mitattua hain Santun tarhastaan ja sain vastaan iloisen kuuloisen, mutta luimivan hevosen mikä oli ristiriitaista. Mielellään se kuitenkin lähti mukaani niinkuin aina ja hörisi lämpimästi kun kaarsimme sen karsinaan. Santtu oli yltä päältä kuivassa mudassa mikä oli tietty helppoa harjata pois mutta huomasin että Santusta lähtee vielä aivan tolkuttomasti karvaa. Muutamalla harjan heilautuksella piikkisuka oli täynnä herran karvaa joten päätin harjata sen oikein kunnolla ja lopuksi suihkuttaa vielä harjan/karvan hoitoainetta sillä herra pölisi todella paljon pientä pölyä mitä en saanut harjattua irti. Pesua vaillahan tuo olisi.
Laitoin herralle sitten suojat jalkaan, ratsuvyön selkään ja suitset omppu kolmipalalla varustettuna sillä hackamoren remmit ovat rikki edellisen juoksutuksen takia. Sitten lähdimme kentälle liinan kera.
Juoksutin Santtua ensin vasempaan suuntaan jossa se toimi hienosti välillä hieman säikkyen kentän laidalla olevaa kasvimaata missä pressu humisi kovassa tuulessa. Kun vaihdoimme suuntaa, ongelmat alkoivat. Santulla löytyi oikeaan kierrokseen vain käynti tai laukka ja se kääntyili jatkuvasti minua kohti ja kun pyysin sitä eteenpäin herra käänsi suuntaa jonkatakia sitten jouduin sen pysähtymään ja viemään sen oikeaan suuntaan. Sama toistui ja nyt se ei halunnut enää lähteä liikkeelle ennekuin kävelin sen vasemman kyljen viereen ja pyysin sitä äänellä eteenpäin josta se lähti rivakasti eteenpäin. Se oli hyvä että herra liikkui mutta liikkeelle lähtö oli hätäistä ja aivankuin se olisi pelännyt minua. Aina kun tämä toistui ja pyysin sitä eteenpäin se nosti päänsä ylös ja lihaksiaan täräyttäen veti takajalat allensa ja lähti 'liitämään' mikä ihmetytti kovasti. Ymmärsin kyllä että oikea kierros oli ollut kipeämpi puoli satulan kanssa mutta nyt sillä ei ollut mitään syytä kiukkuilla ratsuvyön kanssa joka ei painanut yhtään kipualueelle eivätkä selän patit olleet kipeät.
Päätin sitten kävelyttää Santtua hieman kipeämpään suuntaan missä ei löytynyt mitään ognelmia edes pienillä ympyröilläkään ja sitten pikkuhiljaa pyysin sitä ympyrälle ja lisäämään vauhtia raviin mutta sain vain laukkaa tai peistiä josta pysäytin aina niin monta kertaa kun sain haluamani joka sitten loppujenlopuksi toimi ja sain muutaman kierroksen ravia ja siitä laukkaa.

 Olin sitten siihen tyytyväinen ja tallikaveri tuli pitämään meitä liinassa kun nousin selkään kokeilemaan josko se ei temppuilisi kun olen selässä. Selkään nousu arvelutti Santtua ja se vei takapuolensa pois pölkyn vierestä kun yritin nousta slekään mutta hetken vetkuilun jälkeen pääsin hienosti ratsaille ja sitten eteenpäin.
Menimme molempiin suuntiin käynnin ja ravin. Oikeaan suuntaan tuli kuitenkin laukkaa mutten katsonut sitä tärkeäksi mitä askellajia menimme vain että ratsastus sujuisi ilman vetkuiluja ja niin se sitten menikin. Nousin tyytyväisenä Santun selästä alas hetken vielä käveltyämme ja kiitin ystävääni joka uhrasi omaa aikaansa auttaakseen meitä. :)

Slurrps~!

Mulle tuli tossa idea tehdä tämmöinen kuvapostaus kaikista mahdollisista kuvista mitkä minulla on tällä uudella koneella, missä Santtu näyttää kieltänsä! Ja tässähän ei todellakaan ole siis kaikki kielikuvat. Niitä on lisää vanhalla läppärilläni josta ehkä ne joskus teille kaivan.
Näitä kuvia on kahden vuoden ajalta räpsitty muutama kappale ja ne eivät siis ole missään järjestyksessä sillä en jaksanut alkaa leikkimään tämän bloggerin kanssa. :D

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

Sellainen hönö se on, mutta kyllä minä sitä rakastankin ♡ :)

Tämä & alempi kuva © Heidi V.

Mikä kuvista oli teidän mielestänne hauskin/hienoin? Kommentoi alas! :)