11. heinäkuuta 2018

Länget ja kiesit


Herra Rasse pääsi kukoistamaan paikallisen kartanon kuvaus projektissa ja sai länget työvaljaineen päälle, sekä kaiken kukkuraksi vielä kiesit peräänsä.
Omistajan kanssa tuumasimme samalla kun puhdistimme iki vanhoja varusteita, että mitä ruuna mahtaisi olla moisesta mieltä. Herralla on tapana rynniä ja paikallaan seisominen kärryt perässä on hankalaa.

Pari päivää ennen projektia kävimme lykkäämässä Rasselle länget kaulaan jotta hän saisi miettiä asiaa. Juoksutimme ruunaa tarhassa ja kokeilimme painetta längissä, ei hänellä ollut sen suurempia sanomisia. Onneksi. Sillä kuvaus päivä tuli yllättäen ja meillä oli kamala hoppu vain heittää valjaat ruunan päälle ja kävellä kuvaus paikalle ilman sen suurempia harjoituksia. Kumpikaan meistä ei oikeastaan edes tiennyt miten valjaat laitetaan ja vanhoja remmejä poksahti poikki. Jouduimme vaihtamaan valjastukseen normaalit silat koska alkuperäisen silan mahavyö meni poikki.
Paikanpäällä rintaremmi poksahti poikki ja oikean puoleinen aisalenkki. Onneksi hevosen ei tarvinnut kuin seistä kiesit perässään. Kuvissa huomaa, että ummikot ovat asialla ja remmejä meni tosian muutama poikki, mutta idea tässä oli kuitenkin tärkein.

Vaaratilanteita ei tullut, Rasse jaksoi super hyvin seistä paikallaan ja vielä poseerata! Punaisen aitan vierestä siirtyminen kartanon eteen tuotti pieniä puuskutuksia, mutta muuten koko kuvaus tilanne oli todella rauhallinen ja hyvä. Tuli vähän jo intoa hommata kunnon vehkeet ja laittaa Rasse mies oikeasti länget päällä töihin kun se suoriutui tästä niin hyvin.




6. heinäkuuta 2018

Hieno lapsi hevonen


Make ja Holy siirtyivät jonkin aikaa sitten toiselle tallille missä herra ori pääsisi treeniin. Olemme käyneet hevosten omistajan kanssa nyt kahdella tunnilla, minä menin viimeksi Holylla mutta tällä kertaa pääsin pitkästä aikaa Make oriin kyytiin. Tallin pitäjä piti meille tunnin viime maanantaina ja saimme kokea hienoja hetkiä tämän 4 vuotiaan kanssa.
Keskityimme tunnilla ulko-ohjaan, hevosten rentouteen ja minun suoruuteeni missä todellakin on parannettavaa. Katseeni oli suurimmalta osin taas kohti maata, mikä näkyy kuvista, mutta sain osittain sitäkin ylös kun jaksoin ratsastuksen lisäksi keskittyä myös siihen.



Menimme paljon ympyröitä ravissa ja haimme ulko-ohjan tarkoitusta. Make tuntui alusta asti kevyeltä ja alku kankeuden jälkeen se alkoi rentoutumaan niskasta ja hetkittäin tuli nätisti eteen alas.
Ravin tahti oli aluksi hankala saada kontrolliin, mutta kun sain itseni suoremmaksi ja rauhoitin kevennyksen, niin kappas vaan. Ravi rauhoittui todella pieneksi ja kun annoin edestä tilaa, hevonen haki selkänsä mukaan.
Lapa edellä kaahottaminen on tämän nuoren ongelma ja siihen on oma lääkkeensä, se ulko-ohja. Oikeaan suuntaan lapa liihottaa edellä ja se oli hankala saada pakettiin mukaan. Opettaja nakkasi minulle raipan jolla nakuttelin lapaa samalla kun käytin ulko-ohjaa. Pikkuhiljaa asia korjaantui ja kun muistin istua kyljet tiukkana, suorassa, pääsimme yhteisymmärrykseen.
Käynnissä työskentely oli todella tahmeaa, käytin enemmän istuntaa ettei siitä tulisi kuuro pohkeelle. Välillä napautin pohkeella ja pyysin eteen jos se jäi laahustamaan tai lähti valumaan kuolaimen taakse, hän toimi todella hienosti pelkällä istunnalla.



Tähän vielä lyhyt videon pätkä tunnilta;


Mielipiteeni nuoremmilla hevosilla ratsastamisesta on jäänyt vähäiselle vaikka olen muutaman nuoren selässä käynytkin. Make on todella kiva ori ja kunhan sillä tehdään enemmän, siitä tulee hieno. Se vaatii kärsivällisyyttä ja hyvää lämmittelyä. Muutaman kentän ympäri hölkkäyksen jälkeen Make alkoi jo kivasti myödätä ja sen työmoraali on ihailtava.
Tunnin lopussa Make oli todella väsynyt eikä jaksanut kantaa itseään enää pidempiä pätkiä josta johtui askellaji rikkoja ravista käyntiin ja samalla herra heilutteli päätään. Oli aika lopettaa seuraavaan hyvään pätkään ja antaa pitkät loppu käynnit.

25. kesäkuuta 2018

Pukki nappula -OFF



 Taas rodeo hevosen selässä, tällä kertaa tunnin merkeissä. Meille kävi pitämässä tuntia Merja Kaunisaho ja löysin Rassesta uusia puolia sekä opin istumaan taas vähän paremmin hevosen selässä. Merja oli todella mukava opettaja ja sopivan saativa, pian pääsemme taas hänen silmiensä alle jota odottelen jo innolla.
Haimme Rassesta rentoutta käynnissä ja ravissa. Käynnissä ruuna työskenteli todella kivasti vaikka alussa pohkeesta mentiin helposti läpi ja oli melko painava kädelle.
Ravissa tuntuma keveni vaikka se vaati paljon tukea. Meni hetki ennen kuin se alkoi rentoutumaan niskasta ja käyttämään selkäänsä.
Tämä vaati hevosen pään keinuttamista puolelta toiselle melko isoilla pyynnöillä, jäkittämistä ilmeni melko paljon sekä pysähtymisiä, mutta muutaman lämmittely kierroksen jälkeen Rasse alkoi työskentelemään todella rennon letkeästi.
Työstimme ravia melko pitkän aikaa ja olimme molemmat hiestä märkiä, onneksi saimme pienen hengähdys tauon ennen laukkaamista.

Alla olevasta videosta näette melkein koko laukkaamis sessiomme jonka hevosen omistaja kuvasi. Jätin videoon äänet jotta kuulette opettajan ohjeet, taustalla myös omistajan höpötystä.


Rassen pukittelu nappi löytyi ja saimme sen pois päältä pienillä asioilla. Tajusin, että en ole ollut tarpeeksi jämäkkä vartalosta ja että kädet saa nostaa näinkin ylös!
Videon alku puolella oikean puoleinen jalustinremmi lähti satulasta irti jonka takia pätkäisin lyhentääkseni videota. Remmi lähti satulan lukosta täysin irti, koska satula on vanha ja jalustinremmien lukot eivät pysy kiinni, näin kävi myös aikaisemmin Rassen kanssa maastossa, että jalustin lähti irti ylämäki laukassa. Olen tippunut myös tämän satulan takia Make oriin selästä, pellolla laukatessa. Onneksi mitään ei käynyt ja uusi satula on pian perillä. Vähintään oli niskat jumissa tippumisesta.

Laukkaamisen jälkeen ravasimme vielä jonkun aikaa etsien taas rentoutta ja ruuna toimi hetken hieman tahmeasti mutta lähti sitten rentoutumaan ja taipumaan todella kivaan muotoon. Aikaisemmassa videossa näkyi todella vähän ravia ja ravi oli, kommentoijankin mukaan epäpuhdas. Tässäkään videossa hevonen ei ole varmaankaan täysin puhdas, minä tai opettaja ei sitä huomannut enkä ehkä huomaa sitä kunnolla vieläkään. Hevoset saivat nyt viime torstaina kranio-sakraali hoidon ja Rassella oli nikama pois paikoiltaan mikä voi johtaa pukitteluun.
Tunnin jälkeen kävelimme pitkät loppukäynnit ja herra pääsi pesulle, sillä oli todella kovan hien peitossa, niinkuin allekirjoittanutkin.



20. kesäkuuta 2018

Pukittaja


Royal Explosion ''Rasse'' on lämminverinen ruuna ja todella nimensä veroinen. Ensi kuulemani mukaan hän on vaikeampi tapaus käsitellä, koska kunnioitus ihmiseen on kadonnut kivisen tiensä takia. Omistaja kertoi että hevonen on myös hankala ratsastaa pukittelun takia.
Pukittelu johtuu yleisesti kivusta joka juontaa epäsopivista varusteista. BSN horsesin Taru kävi sovittamassa kolmelle hevoselle satuloita ja Rasse oli yksi näistä. Selkään istuva satula löytyi ja pääsin kokeilemaan tätä ruunaa ensimmäistä kertaa ja hän oli käynnissä todella mukava. Hyvin rauhallinen ja työhaluinen. Ruuna haki todella kivasti eteen ja alas heti pienillä pidätteillä ja kuunteli pohkeita. Raviin siirryttäessä ilmeni pukki esityksiä oikein olan takaa.
Kiukuttelu ei voinut johtua kivusta vaan opitusta tavasta, sillä hevosta on ratsastanut viimeksi omistajan lisäksi muutama ostaja ehdokas ja heti pukittelusta tippumisen jälkeen hevosen selkään ei olla enää menty.
Ruuna on siis oppinut, että jos hän pudottaa ratsastajan, työt loppuvat siihen.
Tiesin että hevonen saattaa pukittaa ja olin valmistautunut siihen. En tippunut, mutta se oli lähellä muutamaan otteeseen.
Kun Rasse pukitti, pyysin sitä vain eteenpäin ja heti kun hän ravasi, kiitin ja taputin kaulalle kunnes pukittelu loppui. Välillä hän yritti myös juosta pohkeista läpi ja lähti kulkemaan sivuttain, onneksi olimme pellolla ja tilaa oli kertoa mielipide satulasta.
Hevosella ei oltu ratsastettu pitkään aikaan ja se on kokenut paljon traumoja, mm. jäänyt auton alle jonka takia hevonen on todella vino. Onneksi nämä ovat korjattavissa pitkällä kuntoutuksella, mutta nyt uuden satulan johdosta ruuna pääsee tekemään taas töitä, ilman kipuja.


Tämä oli toinen kerta herran selässä ja kyseessä ensimmäiset ravi pyynnöt jossa jouduin taas pukkien uhriksi, mutta niistäkin selvittiin kiukuttelun jälkeen ja ravi alkoi pyörimään. Ennen ravia taivuttelin ja menimme suoria pätkiä käynnissä kunnes sain ruunan kulkemaan runkonsa läpi hetkittäin. En vaatinut paljoa, heti kun tämä tekee töitä oikein edes hetken, kiitin ja annoin hengähtää.
Videolla kuuluu minuakin huvittavat lausahdukset ''Etsä muista kuka mä oon?'' joilla taisin tilanteessa viitata siihen, että viime kerralla kun olin ruunan selässä en antanut periksi sen kiukuttelulle ja laitoin sen töihin.

Kamera täyttyi juuri kun ravi alkoi sujumaan, mutta ehkäpä joskus toisten saadaan hänestä pidempi video missä näkyy herran parempi puoli pienen työstön jälkeen. Kävimme vielä pellolla ravaamassa sekä laukkaamassa ravi ympyröiden jälkeen jotta ruuna saisi kulkea suoraan ja myös isommalla ympyrällä mikä teki liikkumisesta helpompaa. Pellolla sain myös pukkirodeota laukannostojen yhteydessä ja menimme myös pukkeja laukan tahtiin pidemmän matkaa kunnes hän rauhoittui kulkemaan takajalat maassa. Hänellä on todella ihana laukka, oikea keinuhevonen! Rasse sai peltoilun jälkeen suuret kiitokset todella hyvästä työmielestä.
Taidan olla rakastunut tähän punaruunikkoon.

17. kesäkuuta 2018

Lämppäri kesä

Pitkästä aikaa blogiin ilmenee omia hevos kuulumisia, jee!
Olemme poikaystäväni kanssa muuttaneet täksi kesäksi Valkeakoskelle ja olen päässyt harrastamaan hevosten kanssa oikein urakalla. Kyselin facebookin lämminveristen ryhmässä liikutus hevosta ja löysinkin paikan missä on neljä ihanaa hevosta ja poni. Parastahan tässä on se, että kaikki hevoset ovat lämminverisiä! Poni on nuori shetlanninponi ori ja yksi lämminverisistä on myös nuori ori poika.

Nämä seuraavat herrat ovat kaksi tämän kesän ratsuani, molemmat hyvin erilaisia. Minulla on tänä kesänä kaikkiaan kolme saman rotuista mutta hyvin erilaisia jätkää joiden kanssa on ilo harrastaa. Kolmannesta herrasta kerron seuraavassa postauksessa enemmän.
Olen iloinen, että löysin todella mukavan ihmisen, hevosten omistajan jonka kanssa pääsen näitä hienoja hevosia käsittelemään ja viemään jopa eteenpäin. Pääsen tunneille oppimaan ja tiedä mitä päähänpistoja meille vielä tuleekaan!



Holy on 15 vuotias ruuna joka on tästä porukasta pisimmälle viety ja todella mukava ratsastaa vaikka pienen kokonsa vuoksi askellajit ovat melko ponimaiset. Yksi suurimmista 'ongelmista' on kuolaimen takana kulkeminen.
Holy ei tee mitään ilmaiseksi ja vaatii todella tarkat avut, sekä määrätietoisen ratsastajan että poni tikitys muuttuu miellyttävämmäksi ratsastaa.
Ruuna osaa kulkea oikein päin kaikissa askellajeissa, jopa laukassa. Holy osaa etu- ja takaosakäännökset sekä väistää käynnissä ja ravissa. Tämä suloinen hörökorva omistaa ihanan, nöyrän ja kultaisen luonteen!



Seuraavaksi esittelen toisen herran, oriin nimeltä Make joka on vielä todella raaka nuoren ikänsä takia, mutta sitä viedään kokoajan eteenpäin. Hänestä yritettiin tehdä ravuria, mutta niin ei kuitenkaan käynyt ja hän toimittaa nyt ratsun virkaa. Ori on laukka herkkä ja omistaa todella lennokkaat mutta tasaiset askeleet.
Make kaipaa paljon treeniä ja massaa, varsinkin takapäähän. Luonne on upea, hoidettaessa seisoo melko nätisti paikallaan ja ratsastaessa hän on ehkä jopa laiska, ei ollenkaan orimainen vaan pikemminkin 20 vuotias ruuna. Haemme hänen kanssaan treeniin rentoutta ja hyvää mieltä, pikkuhiljaa hyvä tulee.


Eipä unohdeta ponia! Pate on nuori ori poika jota on ajettu ja ratsastettu mutta sopivan ratsastajan puutteessa hän on päässyt lihoamaan ja ehkä vähän unohtamaan opittuja asioita. Tämä kaveri on mukava maastakäsiteltävä ja olen myös häntä muutaman kerran ratsastanut hyvin lyhyen aikaa sillä minäkin olen liian pitkä ja painorajan plussa puolella.
Ponilla on nuoren ikänsä takia oma tahto ja tietysti toinen syy siihen on pallit. Ensimmäisen kerran kun touhusin ponin kanssa, hän kukkoili ja yritti jyrätä, hyppi takajaloilleen ja kävi päälle. Onneksi pienellä muistutuksella käytös loppui ja sitten oltiinkin todella nätisti ja väistettiin, peruutettiin ja seurattiin kuin koira. Odotan innolla sitä päivää kun pääsen ajamaan tätä ponia, jos vain kesän aikana löytyisi hyvät poni valjaat niin pääsisi pullukka vähän töihin.
Pian hänestäkin parempia kuvia tulossa! Super suloinen poniini.

24. huhtikuuta 2018

Heart horse






Jyväskylässä lomaillessani kävin kuvaamassa myös tätä ihanaa kaksikkoa. Kaunis pari ja omistajalla hyviä ideoita kuviin, kuten tuo viimeinen mistä tykkään todella paljon. Ehkä myöhemmin teen siihen radikaalimman tausta muunnoksen.
Hevonen, Stonehill's Oscar on 'yllättäen' lämminverinen ja todella tutun näköinen otus. Hän muistutti niin paljon Supermiestä rakenteeltaan, liikkeiltään ja luonteeltaan. Melkein väänsin itkua kun rapsuttelin tätä hienoa ruunaa ennen kuvausta. Edellisenä päivänä kuvauksista näin Credittiä ratsastaessani kun häntä juoksutettiin, liikkeet ja laukka olivat täysin, melkein virheettömästi samat.
Moni sanoo, että kaikki lämminveriset näyttävät jotenkin samalta, tottahan se on, osittain, mutta hänessä oli niin paljon tuttua.

Kiitos, kun sain tutustua teihin.

17. huhtikuuta 2018

Ihana perhe



Vihdoin taas täällä! On todellakin vaikeaa kirjoittaa tänne mutta yritän ryhdistäytyä pikkuhiljaa, sillä tulvaisuus näyttää paremmalle päivä päivältä. Hevosia en ole elämästäni jättänyt hetkeksikään pois, niinkuin Instagram tiliäni seuranneet voivat todeta, sekin tili on ollut hiljainen ja yksi syy siihen on uusi perheenjäsenemme, koiranpentu Hippie jonka elämästä voi lukea enemmän koirablogistani Tassujen Taikaa.

Nyt itse asiaan, kävin hiihtolomaviikon jälkeen Jyväkylässä pitkästä aikaa. Hermolomaa laskettelu loman jälkeen. Hevosia, valokuvausta, klippausta, ihania lapsia. Mitä muuta voikaan tarvita? Majoituin Creditin perheen luona ja en voi muuta sanoa että miten ihana tämä perhe voikaan olla. Olen niin iloinen tuntiessani näin hienoja ihmisiä ja pitää heidät ympärilläni vaikka välimatkaa on muutama sata kilometri.
Pääsin pitkästä aikaa tekemään oikeita hevos hommia, kuten herätä aikaisin aamulla ruokkimaan ja viemään hevosia ulos. Ikävä oman tallin pitoa, mutta onneksi tälläisiä mahdollisuuksia tulee joskus eteen.

Vietin Creditin perheen luona muutaman päivän ja siihen sisältyi hevosten hoitoa, lasten kanssa touhuamista sekä klippasimme Creditin takapuoleen muutaman tähden jonka jälkeen lähdimme napsimaan kuvia. Kuvista olen tyytyväinen, todella. En ole hetkeen päässyt kuvaamaan hevosia yhdessä omistajansa kassa ja heitä oli niin mukava kuvata. Luonnollisia malleja! Kiitos.

Kuvien muokkaukset heittelevät hieman erilaisia sävyjä ja tyylejä, muokkaan kuvat yksilöinä ja mietin enemmän tunnelmaa. Muokkaus taitoni ovat vielä melko amatöörimäiset, mutta tässähän sitä kehittyy ja huomaan että sitä olen tehnyt, kehittynyt. Tunnen onnistuvani kun asiakas on tyytyväinen.

Herra Creditin nuorempi omistaja pääsi myös kameran eteen tämän upean hevosen sekä myös hänen liikutus poninsa kanssa. Saimme kasaan ihania kuvia, tuo tyttö on kyllä niin malli kun voi joku olla, luonnollinen, mutta niin lapset aina ovatkin. Ihania.



Kiitos, kun sain ikuistaa teidät kamerallani. 

9. tammikuuta 2018

Rohkeempaa on luovuttaa


Taidampa myöntää vihdoin, että tämän blogin arvo ja siitä kiinnostuneisuus laski kun Superi lähti vihreille laitumille. Creditin kautta puhallettiin tulta sammuvaan hiileen, mutta nyt takaisin Kuopioon muutto on aiheuttanut totaallisen alamäen. Minua ei enää niinkään kiinnosta tänne kirjoittaminen, enemmänkin harmittaa kun ei kykene aloittamaan minkäänlaista postausta. Tämänhän piti olla kivaa?

En lopeta blogia, en poista sitä tai vastaavaa vaan jatkan vähin äänin postausten kirjoittamista. Tavoitteena on päästä taas kisaamaan ja treenaamaan enemmän kuin omatoimisesti, ehkä sen kautta saan taas blogikärpäsen pureman ja jatketaan aktiivisesti, mutta tällähetkellä mielenkiinto sekä aktiivinen kirjoittaminen on koirablogini puolella.

Saatan jatkaa blogia ehkä enemmänkin valokuvaus- sekä yleisesti hevosharrastus pohjaisena. Olen tullut siihen tulokseen että annan tämän blogin olla mitä on, mutta panostan tekstien sisältöön sekä ulkonäköön samalla tavalla kuin ennenkin.


Vaikka blogin otsikko onkin melko radikaali mitä tämä teksti sisältää, en kuitenkaan luovuta. Tämä blogi on minulle tärkeä vaikka se onkin hiljainen ja viimeiaikoina ollut täynnä tylsää, perus tekstiä.
Elämä ilman Superia teki minusta erilaisen ihmisen ja kun näitä vuosia on kertynyt kaksi, olen huomannut että alan tasoittua. Tämä harrastus tuo hymyn huulilleni vaikka olisi miten vaikeaa päästä eteenpäin. Muistelen miten hankalaa Superin kanssa oli ja varsinkin niitä hyvä päiviä, onnistumisen tunteita punaturkin kanssa ja siirrän fiiliksen siihen hetkeen kun tuntuu, ettei mikään onnistu.

Teema, nykyinen ratsuni on ollut todella palkitseva treenikaveri jonka kautta olen tutustunut omaan ratsastukseeni täysin uudella tavalla. Tajusin myös että en osannut enää ratsastaa haastavammalla hevosella melkein ollenkaan. Lämminveriset ovat herkempiä kun taas tämä nykyinen metsänpeikko on edestä vahva ja vaikka se on herkkä, tämä herkkyys on täysin erilaista.
Pakko myöntää että vaikka Teema on tullut tutuksi ja hyvinkin tärkeäksi, kaipaan lämminverisiä. Omalla tavallaan kun on ollut pitkään jonkun rodun kanssa tekemisissä, kiintyy niihin piirteisiin, olosuhteisiin. Suomenhevoset olivat pikkutyttönä tärkeitä, se hiipui kun lähdin enemmän raviurheilun puolelle lämppäreiden kautta ja Superi kun oli lv, rakastuin, koukutuin kyseiseen rotuun.


Teema on näyttänyt minulle tämän harrastuksen rikkaudet ja antanut minulle paljon jotta voisin kehittyä paremmaksi ratsastajaksi sekä käsittelijäksi. Arvostan muita rotuja nyt enemmän. En sano ettenkö olisi ennenkin arvostanut, näen kaiken vain uudessa valossa. Superi avasi maailmani lämminverisiin, niihin hurjiin, tulisiin juoksijoihin. Voisin sanoa, että kaikki hevoset ovat yhtä tulisia sekä arvaamattomia, niitä täytyy vain katsoa oikealla, rodunomaisella tavalla.

Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa blogia, kirjoittelen taas kun on jotain kerrottavaa.