Huikeita päiviä

Perjantaina 19.5. kävin tallilla suunnitelmissa kokeilla Creditin uutta kuolainta mikä oli kumi pelhami. Odotettavissa vetosirkus känkkäränkkä hevosen kanssa, mutta hevonen ylitti odotukset. Olin tälläkertaa liikenteessä Hildan kanssa jonka kanssa olemme siis maastoilleet ennen ja Creditin omistajan kautta tutustuttiinkin.

Takaraivossa kutkutti ilman satulaa ratsastus, mutta kukaan osaavampi henkilö ei ole vahtimassa ikinä menoa Ceen kanssa josta mainitsin Hildalle, jonka kanssa sitten sovittiin että menisin nyt ilman satulaa ja hän jäisi vahtimaan sekä huutelemaan ryhtiäni. Samalla oli toinen silmäpari tarkastelemassa miten ruuna reipas otti uuden kuolain tuttavuuden kirjoihinsa.

Heti alussa sai huomata, että hevosen ryhti oli parempi eikä etupainoinen. Suu ei käynyt melkein yhtään, muilla kuolaimilla kun täytyi leikkiä minkä kerkesi. Suu oli kiinni ja hevonen tuntui todella kivalle näinkin ''kovan'' kuolaimen kanssa, mutta niinhän se on että kovan kuolaimen tekee ratsastajan oma käsi.

Meillä oli ainakin hauskaa kun Hilda repeili minun ratsastukselleni, sillä heiluin välillä kuin heinä tuulessa ja meinasin pari kertaa humpsahtaa selästä alas. Meillä oli ratsastushuopa käytössä mikä antaa vähän tukea ja siinä oli todella pehmeä istua. Huovassa oli myös ''kauhukahva'' mistä olisin voinut ottaa tukea mutten käyttänyt sitä kertaakaan. Olin ennemmin hevosen jouhissa kiinni.
Hilda kuvasi muutaman pätkän menostamme puhelimella mitkä sain sitten itselleni ja tein niistä koosteen missä ensin näkyy ravia ja senjälkeen lyhyt laukka pätkä. Annetaampa videon puhua puolestaan;

(linkki videoon)

Sitten kelataan päiviä eteenpäin aina viime sunnuntaihin kun kävimme Hildan kanssa maastossa. Ylhäältä näette kaiken oleellisen eli reitin, keston ja kilometrit. Oli SUPER kiva reissu ja hevoset olivat melko tyytyväisen oloisia lenkin jälkeen. Sää oli mitä mahtavin ja mukanamme oli DENVER-ACT action kamera selfie tikun kärjessä koska en ole vielä päässyt noutamaan kypärätelinettä kameralle, mutta kokosin parhaista klipeistä alla olevan videon, joten olkaapa hyvät!

(linkki videoon)

Super pappa

1.

Oli aika taas tuupata herra Ceelle pintelit jalkaan ja vetristää runkoa. En ole hetkeen vaatinut hevoselta ehkä näin paljoa mitä tällä ratsastus kerralla vaadin.

Kävin viime sunnuntaina pitästä aikaa ohjatulla ratsastustunnilla lähitallilla missä sain alleni 6 vuotiaan tamman, jonka kanssa kävi pari AHAA elämystä mitä sitten hyödynsin Creditin kanssa.

Eteenpäin ratsastettava tamma tunniltani muistutti pohkeiden tärkeydestä ratsastuksessa minkä kautta löysin kädelleni paremman paikan. Vertasin myös vanhoja kuvia Creditin kanssa mistä huomasin, että istuntani on muuten parantunut mutta olen vieläkin hyvin etukenoinen. Joskus kädet seikkailevat missä sattuu(niinkuin 6. kuvassa näkyy) josta aiheutuu muita hankaluuksia kuten pohkeen taakse nostaminen ja katse löytyy hevosen niskasta.

Alan pikkuhiljaa uskomaan, että osaan ratsastaa. Se miten hyvin, siihen en vielä lähde, mutta jokaisen kerran jälkeen kun joku onnistuu tai näen kuvista, että istun vähän paremmin kuin edellisellä kerralla, tulee hyvä fiilis. Tunnen myös enemmän miten hevonen reagoi apuihin ja kulkeeko se tuntumalla tai kuolaimen takana. Creditin suurin ongelma on kuolaimen takana kulkeminen mitä en ole saanut vielä hanskaan, mutta nykyään tulee jo todella hyviä ja pitkiä pätkiä jolloin ruuna kulkee todella hyvällä tuntumalla ja pikkuhiljaa olen saanut sen kulkemaan ryhdikkäästi.

Aina, tai melkein koskaan ei ole täydellistä ratsastus kertaa ollut, mutta alamme ehkä hipomaan jo jotakin pronssin reunusta tämän ruunan kanssa.

2.

3.

4. ''Murhaan ton ruoholäntin!'' tv. Credit

Tiistaina oli aivan ihana sää ja tuli melko kesäinen fiilis kun heitin alkukäyntien jälkeen hupparin pois. Alkukäynnissä aloin pyytämään hieman etenevämpää käyntiä, C on melko tunnettu todella hitaasta käynnistä, joten pistin siihen vähän vauhtia ja annoin sen venyttää kaulaa eteen-alas todella kevyellä ohja tuntumalla.

Hevosella oli suussa oliivi bridong mikä on uudempia kuolaimia josta johtui alkuun hervoton pään nykiminen kunnes itse löysin paremman ja kevyemmän tuntuman hevosen suuhun. Ratsastin ensimmäsitä kertaa kys. kuolaimella mikä oli loppujenlopuksi todella kiva tämän ruunan kanssa.

Kävelimme melko pitkään tehden voltteja sekä suunan vaihdoksia kunnes aloin ottamaan ruunaa enemmän tuntumalle josta lähdimme tekemään muutaman askeleen väistöjä pitkillä sivuilla. Lyhyillä sivuilla teimme taas tempolisäyksiä mistä välillä tuli pari ravi askelta kun ruuna oli melko vireällä päällä(tehtävä näkyy vasemmalla). Teimme väistöjä melko vähän, mutta teimme kuitenkin siihen asti että sain muutaman puhtaan askeleen. Credit oli melko jäykkä ja enemmän taas vasempaan suuntaan, mutta sain sen taipumaan loppuun erittäin mukavasti myös tähän vaikeampaan suuntaan.

Kun olin mielestämme saavuttaneet hyvät väistöt käynnissä ja kävelleet tarpeeksi lähdimme ravaamaan ympäri kenttää muutaman kierroksen kunnes aloimme tehdä kolmi/kaarista uraa, aina asettaen ja taivuttaen. Tuntui kun olisimme kaatuneet välillä sisällepäin, mutta meidän molempien ryhti parani muutaman kaaren myötä kun itsekkin osasin vain katsoa siihen suuntaan mihin olimme menossa, enkä kaatua yläkropalla. Kiemuraura tehtävässä sain Creditin todella hyvin avuille ja tuntui kun se liikkui runkonsa läpi rehellisesti, mutta hevonen lässähti heti uralle päästyään.

5.

6.

7.

Kiemurauria teimme melkoisen määrän, mutta väliin mahtui myös täysinäisiä ura kierroksia sekä isompia voltteja. Otimme myös loppuun laukannostot molempiin suuntiin hyvin kevyesti mitään sen enempiä pyytelemättä, varoen vielä etukoipea ja kokeilemalla miten se kestää.

Oikeaan kierrokseen tuli ensin nelitahti laukkaa missä oli melko kammottava istua, mutta heti kun pyysin pohkeella eteen ja annoin edestä tilaa tuli siitä melko hyvä kolmi tahtinen laukka. Vasempaan suuntaan tuli taas kiitoravi josta ruuna piti kaataa laukalle pienemmälle ympyrälle jota lähti sitten suurentamaan. Suuret ja ruhtinaalliset taputukset kaulalle heti kun laukka nousi.

Laukan jälkeen kävelimme taas hetken kunnes siirryimme tekemään loppukäyntejä avopellon puolelle jossa Credit innostui ja ikäänkuin heräsi horroksesta. Päätin sitten ottaa verryttely laukat loppuun missä ruuna saisi avata jäseniänsä kouluhumpan päätteeksi. Tämän kuolaimen kanssa oli pidättelemistä ja pysähdyimme aina tilanteeseen missä ruunan turpa oli maassa kiinni ja minä kädet ojossa kaulalla. Loppu hyvin kaikki hyvin, ruuna sai liidellä muutamaan otteeseen korvat tötterössä jonka jälkeen nappasin satulan autoon, kuolaimet taskuun, kiinnitin ohjat turparemmiin kiinni ja annoin sen syöpötellä hetken kitukasvuista vihreää.

8.

9.

10.

Ihanaakin ihanampi päivä ja siitä saan kiittää taas tuota super pappa hevosta. Hymyssä suin lähdimme talliin kylmäämään ruunan jalat ja hän pääsi sitten vetämään mutakylvyn tarhaan sillvälin kun kannoin talliin kaivosta vettä ja vein karsinoihin heinät yötä varten.

Tissivaljaat +kamera

Meiköhän otsikko liian rivoksi? No antaapa nyt olla ja mennään asiaan;

Keskiviikosta on tullut luultavimmin se perus tallipäivä, sillä taas käytiin Creditin luona keskiviikkona(03.05.) ja päätin lähteä maastoon vihdoin tuon action kamerani kanssa. Hieman huonommalla viritelmällä, nimittäin kotona ennen lähötä hoksasin, että meksikolaisesta turparemmistä saa itselleen ikäänkuin valjaat joihin keskiosaan sitten teippaa kameran kiinni. Kamalan näköinen ja hieman ehkä ikäväkin kun mitään joustoa ei ollut. Tämä oli vähänniinkuin tissivaljas(hymyilin ääneen) niinkuin Creditin omistajan kanssa tuumailtiin ennen lähtöämme. Mut hei, sehän on nyt muotia, eiks nii!?

Noh, ongelmana suurimpana olikin se etten nähnyt kameran näyttöä joten en tiennyt milloin se kuvasi ja maastoreitin upeimmat maisemat jäivät taltioimatta. Onneksi puhelin oli kuitenkin juuri silloin hyppysissä ja nappasin sillä videon pätkän instagramiin muistoksi.

Ensikerralla taidetaan saada seuraa kameran ulkoilutus lenkille jos aikataulut sallivat kun täällä kuitenkin näitä ratsukoita riittää. Ja jos ei vielä ensikerralle niin nimeän senkin velä testi kerraksi ja pyrin hommaamaan kunnon valjaat sekä myös ehkä sen paremman kypärä telineen.

Maastolenkkimme kesti about tunnin verran ja sports tracker oli päällä jotta saisin nähdä reitin sekä katsoa hieman nopeuttamme. Lenkin jälkeen, jo normaaliin tapaan ruunan koipien kylmäys, pari herkkupalaa poskeen ja loimet niskaan vaikka melko lämmin ilma olikin. Credit ei paljoa hionnut, mutta paikoittain se oli märkä joten oli turvallisempi heittää loimi päälle.
Vasen etukenkäkin jäi matkanvarrelle jonnekkin, mutta omistaja ei siitä yllättynyt, on kuullemma kummallista että popot ovat pysyneet jalassa tähän asti. Lauantaina on kengittäjäkin tulossa niin mikään hätä ei ollut.

(linkki videoon)

Haluatteko näitä videoita lisää jos vähän parantelen viritelmiä?