Ensimmäiset fiilikset Hingunniemestä

Moi kaikki! Olen tässä miettinyt ja pohtinut, että mitenkä teille nyt kertoisin tästä koulusta. Mitään ihmeellistä ei ole käynyt, mutta suurinosa tapahtumista sekä käänteistä ovat olleen positiivisia. Asun tällähetkellä siis 8 hengen solussa koulun asuntolassa ja tämä porukka mihinkä olen kuluneiden päivien aikana tutustunut on aivan mahtava!
Luulin, että kun tulen tänne minä istun yksikseni nurkassa ja angstaan omiani kun kaikki muut ovat kiinnostuneita aivan erilaisista asioista, mutta kaikki olikin toisin. Täällä on kasa ihania, omitakeisia ihmisiä.
Opinnot alkoivat siis 11.8 täällä Hingunniemessä ja ensimmäisenä koulupäivänä tietty jokaista pelottaa/jännittää, että mitä tuleman pitää. Täällä olen ollut kuitenkin kuin kotonani. Ensimmäinen viikko oli melkeimpä 80% luokissa istumista ja kävimme läpi asioita jotka moni jo tiesi niin hevosten käsittelystä kuin tallihommsita, mutta hyvähän ne on aina kuitenkin käydä läpi uusien oppilaiden kanssa. Tylsäähän se oli, pakko myöntää.
Keskiviikkona pääsimme vanhempien oppilaiden kanssa käymään tallin puolella ja kävimme läpi passi hevosen hoidon. Minä olen siis HPT(hevos palveluiden tuottaja) puolen opiskelija ja saan passihevosen hoidettavakseni opiskeluideni ajaksi. Vastaan siis hevosen terveydestä, varusteista ja tietty kaikesta muusta mikä hoitohevosen pitäjälle kuuluukin.
Osa meidän luokkalaisitamme pääsi seuraamaan ravihevosten uittoa ja käytimme siis muutaman hevosen pulikoimassa veneen voimin. Me uudet oppilaat tietty jäimme rantaan ja katsoimme kun vanhemmat veivät hevoset pienelle uinti reissulle.
Ensimmäiseen viikkoon mahtui kaikkea muutakin kuten aidan maalausta, jäätelön syömistä, nauruamista, hevosia ja tietysti niitäkin juttuja mitä en nyt muista tähän listata.

Seuraavaa viikkoa odoteltiin innolla, koska silloin ne kunnon hommat vasta alkoivat. Pääsimme enemmän tekemään tallissa hommia eli siivosimme karsinoita ja lakaisimme käytäviä. Itse pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni ajamaan mönkijällä! Huippua kun hevoskouluissa pääsee ajamaan kaikenmaailman vekottimilla ja tietty puuhailemaan hevosten kanssa.
Tiistaina meillä oli aamusta ratsastusta. Kävimme ensin ratsastuksenohjaajan kanssa hieman tautsojamme läpi ja lähdimme hakemaan sitten hevosia tarhasta. Meidän HPT ryhmä on senverran iso, että ratsastimme pareittain eli minulla oli kaveri hevosta hoitaessa ja varustaessa. Pareittain ratsastus tarkoitti kuitenkin lyhyempää ratsastusaikaa kuin maanantaina ratsastaneille RAOH(ratsastuksen ohjaaja) puolen oppilaille. Minua ei lyhyt ratsastus sinäänsä edes haitannut, olihan tämä kuitenkin sellainen 'tarkistus', että opettaja näkee mitä osaamme ja mitenkä istumme yms. Minä sain ratsukseni ihanan rautiaan tamman nimeltä Pretty Woman III ''Diiva''. Kauhuissani istuin satulassa yrittäen muistaa perus ratsastuksen oppeja ja ratsastaa tammaa eteenpäin, olla sahaamatta ja kenottamatta eteenpäin niinkuin silloin tällöin Santulla ratsastaessa.
Tykkäsin tamman askellajeista todellapaljon ja sain sen kulkemaan ajoittain varmaan aika hyvinkin, mutta minua hävetti maneesin katsomossa katselevat toiset oman ryhmämme oppilaat jotka odottelivat omaa ratsastusvuoroansa. Tähän 'toljotukseen' täytynee taas opetella pikkuhiljaa kun ei ole ratsastuskouluilla käynyt muutamaan vuoteen aktiivisesti ja tarkkailevat silmäparit häiritsevät hieman omaa keskittymistäni.
15minuutin ratsastus oli ohi onneksi nopeasti ja pääsin miettimään katsomon puolelle suoritustani ja että mitä olisin voinut tehdä ehkä toisin. Katselimme vielä toisen puoliskon ratsastuksen jonka jälkeen marssimme hevosten kanssa talliin ja ne hoidettuamme menimme lounaalle. Täytyyhän sitä syödäkkin välillä.

Ruoan jälkeen pääsimme päivän toiseen kohokohtaan nimittäin varustehuoltoon! Olen odottanut tätä varusteiden korjaamista sekä tekemistä innolla aina siitä asti kun kuulin sen olevan osana opintojamme. Olen aina tykännyt ompelemisesta sekä kaikenlaisista tekstiilitöistä. Ensimmäiset tunnit ovat kuitenkin aina hieman tysiä, kun aloitamme uutta asiaa ja opettajien täytyy kertoa perusteellisesti, että mihinkä sitä ollaan ryhtymässä. Mukavaa oli kuitenkin se, että pääsimme kokeilemaan nahan kanssa työskentelyä kuitenin jo kättelyssä. Aloitimme tekemään avaimenperiä pienistä nahkanpalasista.

Loppuviikosta en ollutkaan koulussa sillä kävin kotona Santun raspauksen takia, mutta siitä te olettekin jo saaneet postauksen ''Yllätys visiitti kotona''. Sunnuntaina missasin bussini omaa hölmöyttäni ja maanantaina lähdin sitten taas Hingunniemeä kohti.
Toisella viikolla tunnit olivat samoista aiheista, mutta tietysti erilaisia. Ratsastus oli taas tiistai aamuna ja ratsastimme pareittain. Sain taaskin ratsastaa Diivalla mistä en kyllä ollut yhtään harmissani. Tälläkertaa menimme muutamia puomi tehtäviä mistä sai taas kauhistua, että osaanko minä enää! Hyvinhän ne sitten loppujenlopuksi menivät ja sain Diivan kulkemaan entistä paremmin. Nyt se jopa myötäsi ja kuunteli apujani paremmin kuin edellisellä kerralla mistä olin mielissäni. Viimeisten laukan nostojen jälkeen tamma kuumui niin että sen ravi oli nopeaa ja keskittyminen oli hieman kadoksissa, mutta hyvinhän tuo rauhoittui taas avuille ja kulki nätisti loppu ajan.
Harmittaa hieman kun ei ole kuvia vielä näistä ratsastuksista, mutta ehkäpä jossain vaiheessa tyrkkään kameran jollekkin käteen ja pyydän nätisti avustusta.

 r. Tyson ''Taisto'' s. 1999, Suomenhevonen

Keskiviikkona meillä oli kokopäviä tunteja niin ratsu- kuin ravitallissa. Aamusta meillä oli hevosen tunnistamista ja terveydestä huolehtimista. Ensimmäinen tehtävä oli keksiä asioita mistä tunnistaa terveen hevosen. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja saimme n.15min aikaa miettiä tätä hyvinkin tärkeää kysymystä. Hyvin tuloksin siirryimme seuraavaan tehtävään jossa kävimme läpi hevosen hyvinvointia pareittain mm. yleiskunto(karvan kiilto, paino), sukuelimet, iho, jalat, limakalvot sekä kaikkea muuta. Kuuntelimme myöskin stetoskoopilla hevosen pulssia ja mahaääniä.

o. Markkeri ''Make'' s. 1995, Suomenhevonen

 Loppupäivästä päästiin ajamaan ravihevosia ja ajoimme pareittain(yllätys?). Ensin jaettiin hevoset ja minä sekä ajoparini saimme oripojan nimeltä Make joka oli jykevä suomiputte. Siinäpä perus valjastamiset, kärryt perään ja eikun menoksi! Oli mukavaa körrötellä suomiputella kaverin kanssa, sillä ei tullut ainakaan tylsää. Kävimme harjoitusradalla ravaamassa ja sitten vielä pitkällä suoralla. Ajoparini ohjasti meitä raviradalle ja siellä muutaman kierroksen ravissa ympäri jonka jälkeen minä sain ohjat käteeni ja opettajamme ohjauksella lähdimme vielä ravaamaan pitkälle suoralle missä minä sain ohjastaa tätä mukavaa orhi poikaa. Make oli todella kevyt ja mukava ajaa, mutta loppua kohden se alkoi painamaan hieman ohjalle ja oli todella raskas, mutta en kyllä voi sanoa mitään huonoa tästä ajosta. Mukavaa oli. Kelloa en katsellut kauanko ajoimme, mutta 3h oli meillä kirjoitettu tunteja näissä hommissa mikä täsmäsi loppua kohti.

Näin on täälläpäin lähtenyt opiskelut käyntiin.

Aivan mahtava fiilis ja toivonmukaan se pysyy vielä pitkään!