Jiihaa!

Täällä kirjoittelee huonon omatunnon omaava blogin pitäjä joka ei ole kirjoitellut mtiään kivaa viimeaikoina kun ei yksinkertaisesti ole ollut mitään mistä kirjoittaa. Santtu oli ns. lomalla ja nyt taas pääsin sen kanssa touhuamaan ja sain jopa videoijan! Joka kylläkin hytisi kylmissää ja oli todella väsynyt edellisen yön valvoessaan! :D
Tämä postaus on siis eilisestä(6.3) ja tein tämän nyt vasta, sillä menimme heti nukkumaan kun pääsimme kotiin Rauskun kanssa. Minäkin siis valvoin sitä edellisen yön ja olimme ihan rättiväsyneitä kotiin tullessamme. Mutta siis asiaan:

Lähdin aamulla tallille 9:20 lähtevällä bussilla Rauskun kanssa ja olimme tallilla n. 9:50 jolloinka aloin tekemään normaaleja tallihommiani. Rausku istui porkkanapussien vieressä kuunnellen musiikkia ja välillä valitellen väsymystä sekä kylmyyttä. Yritin pyytää häntä ottamaan talikon käteen ja siivoamaan ettei olisi tylsää tai kylmä, mutta tiedättehän te miehet. Ei kiinnosta. Ja varsinkaan silloin kun on valvonut pidempään. :D
Eipä siinä sitten mitään, laitoin ensin hevosten ruuat kasaan jossa todellakin huomasin että itseänikin väsytti sillä laitoin ruoat vääriin astioihin mutta asia oli helposti korjattavissa! Ruokien jälkeen aloitin siivoamaan karsinat joka meni aika sukkelaan. Olin työt tehnyt n. 10:35 ja kärräsin kottikärryllisen vielä heinää tallin puolelle jonka jälkeen soitin äidilleni kysyäkseni onko hän milloinka tulossa kylälle päin jotta saisimme Rauskun kanssa kyydin. Äidin mukaan hänellä menisi vielä tunti mikä oli hienoa sillä minulla oli aikaa puuhata Santun kanssa jotakin!
Hain herran sitten tarhasta ja ihme kun se ei lähtenyt minua karkuun niinkuin edellisenä päivänä kun yritin hakea sen kengitykseen! Siinäpä oli vasta päivä kun kengittäjä tuli ja kengitti kaikki muut hevoset ensin ja Santtu oli viimeisenä ja sitten se ei vielä antanut kiinni vaan juoksi ympäriinsä. Sain sen kuitenkin kiinni aika nopeasti kun lähestyin muina miehinä herraa ja loppumetrit takaperin ja NAPS, se oli kiinni!
Uusilla kengillä oli hyvä kävellä, saimme tilsatkin niihin joten nyt on hyvä rallitella, ei tarvitse huolehtia sen enempää lumipaakuista kavioiden alla.
Mutta niin, vein Santun karsinaansa ja harjasin tietty herran hyvin perusteellisesti, laitoin suojat ja annoin sen seistä hetken karsinassaan heiniä syöden kun kävin avaamassa pyöröaidan portit ja vein satulan sekä suitset valmiiksi aidalle.
Menimme sitten itse herrasen kanssa aitaan, laitoin portit kiinni ja pyysin Santun ympyrälle.
Juoksuttelin Santtua hetkisen molempiin suuntiin ja pysäytin sen sitten kun ajattelin että käyn rapsuttelemassa sitä hyvästä asenteesta sekä tottelevaisuudesta. Kävin kehumassa poikaa ja kun lähdin taas ympyrän keskelle IHME TAPAHTUI. Ihanaakin ihanampi ihme. Santtu seurasi minua ihan muina miehinä suutaan maiskutellen. Ennen minun piti pyytää Santtua monta kertaa seuraamaan minua mutta nyt aivan täysin ensimmäisellä kerralla ilman pyytämättä/ajattelematta se lähti seuraamaan. The Moment Of Join Up.
Muutama ilon kyynel valui poskiani pitkin ja halasin Santtua kiitokseksi. Oli ihan mahtava fiilis! Oikeasti! Harmittaa vaan kun sitä ei videolla näy. Ehkäpä ensikerralla videoija ei olisi niin laiskaa tyyppiä! :D

Videolta näette että hyppäsin myöskin lopuksi Santun selkään ja se näyttää aivan kamalalle. Pieni ympyrätarha ja iso askelinen hevonen joka ei taivu.. Ne eivät sovi yhteen. Mutta antakaa anteeksi, projektilta ei voi paljoa vaatia. :) Ratsastuksen jälkeen Santtu oli hyvässä hiessä josta tiedän että se oikeasti teki töitä ja hyvin.

Santusta ei kyllä nykypäivänä löydä kuvasussessiota missä tuo kieli ei olisi ulkona! :D

Minun mieleeni tämä päivä oli aivan mahtavaa sorttia vaikka vähän väsyttikin. Santtu meni hienosti, oli ihana ja kuuliainen. Juuri tälläisiä päiviä haluan lisää ja niitä kyllä tulee olemaan! Olen varma siitä. :)