10. maaliskuuta 2014

Superi yllättää taas!

No moi vaan taas! Nyt ollaan Santun kanssa ralliteltu kentällä tässä kaksi päivää ja kaikki on mennyt odotettua paremmin. Herra on pysynyt käsissä eikä ole juntannut paikoilleen jos on hieman äiti kyydissä käskenyt pidätellä vauhtia! Ei voi kun hurrata hienolle supermiehelle hyvästä treenistä sekä mielentilasta.

Sunnuntaina kävin siis tallilla kymmenen jälkeen aamusta, siivosin oman karsinan, toin satulan ja suitset karsinan viereen ja hain herrasen mökkiinsä missä se tyytyväisenä popsi heiniänsä kun harjasin pölyt pois. --
En ole tainnut edes kertoa että hoidan Santtua nyt ilman mitään naruja karsinassa eikä se pyöri karkuun. Meillä oli siis tämmöinen ongelma kun aloitimme työnteon taas yhdessä. Karsinan ovikin saa olla auki eikä se köpöttele mihinkään, kyllä minä laitan oven kiinni jos lähden kauemmas kun harjaa hakemaan. :) Hienosti se on nyt omaksunut että töitä tehdään eikä vaan oleskella, välillä kyllä saattaa astahtaa pois päin mutta ärähdän pienesti nostamalla ääntäni matalassa paineessa niin uskoo sen hienosti. Satuloidessa Santtu vielä mutristaa suutaan ja vetää korvansa niskaan välillä näykkien ilmaa siltä puolelta missä olen heilumassa, muuten tämä ongelma ei minua haittaa kunhan ei vain popsi joskus minua mahaansa :c
-- Kun Santtu oli hoidettu ja suojat 'asennettu' jokaiseen koipeen, nappasin satulan karsinan ulkopuolelta ja annoin mököttävän herrasen haistella hieman tätä outoa kojetta joka syö aina selän sisäänsä. :D Tämän session jälkeen hän rauhoittu ja asettelin satulan selkään. Hieman kuitenkin näykkimistä ilmeni sekä korvat olivat tietty niskassa kiinni, mutta ei pahempia oireita tälläkertaa mikä oli hieno juttu!
Kun suitsetkin olivat messissä martingaalin kanssa lähdimme juoksutus liinan kanssa kentälle. Juoksutin supermieheni molempiin suuntiin ja siinäpä ärsytti se että herra puski aina lujaa portille/tallin ovea päin että pois olisi halunnut mennä. Se ei keskittynyt minuun kunnolla, mutta kun se sen teki niin muutaman ärähtelyn jälkeen päätin, että käyn selässä. Niimpä otin liinan irti kuolaimista ja talutin Santun pölkyn(siis en oikeesti tiedä suomenkielistä sanaa 'mounting block' sanalle! :D) luokse missä hieman kuolain renkaista yritin auttaa herraa oikeaan asentoon pölkyn viereen ja kun se oli siinä missä halusin, kapusin pölkyn päälle josta Santtu nosti niskaansa ylös ja oli valmiina lähtemään raketin lailla eteenpäin, nappasin ohjia hieman kireämmälle nyrkkiini ja taputtelin sen takapuolta sekä kaulaa aina siihen asti kun se maiskutti suutaan ja rentoutti niskansa alas. Siinä hieman 'pompin' sivussa ja sillätavalla 'kysyin' Santulta että antaako se minun nousta selkäänsä ilman mutinoita ja kun ei se tähän mitään ilmoittanut, nostin jalkani jalustimeen josta tämä astui ulospäin pölkystä, jouduin mennä alas pölkyltä ja asettamaan herran uudestaan sen viereen. Tietty pieni toruminen käsi samalla huulillani kun asettelin Santun takapuolta pölkkyä päin. Uusi yritys ja olin selässä! Hienosti Santtu seisoi paikallaan rentoutuneen oloisena kun näpräsin satulavyötä hieman kireämmälle ja kun se oli tehty, heiluin hieman vielä selässä katsoen että onko raketti valmiudessa vaiko laiska lehmä paikan päällä. Lehmän se sitten valitsi mikä oli HYVÄ asia, ainakin minulle! :DMenimme sitten ensin käyntiä molempiin suuntiin ja sitten päätin antaa Santun vähän ravata, mutta peitsiähän siitä vain tuli. Noh, pohkeella eteen mutta pidätystä ohjilla, pääsimme sitten raviakin hienosti molempiin suuniin. Mutta valietttavasti soikeanmuotoista ympyrää vedimme kentän keskellä sillä herra ei halunnut taipua YHTÄÄN kulmissa paitsi pienillä volteilla. Lisäsin sitten hieman tempoa kulmissa että saisin ehkäpä laukan nousemaan ja Santtu meni ihan melkein kun ammattilainen muutaman noston kanssa! Hienosti löytyi laukka, nelitahtinen ja hätäinen mutta nosti se laukan kuitenkin! Hirrvieästi kiitosta ja kehuja se sai. Ratsastin Santun kunnon hikeen asti että herra oikein höyrysi! Jouduin lopettamaan aika ripeään hommat sillä minulla oli 30min aikaa hoitaa supermies pois ja kävellä bussipysäkille. :)

Maanantai

Tänään menin tallille myöskin aamuun ja mitäpä muuta maanantai tietää kuin töitä? Noh, iloisenahan minä tallille kuitenkin köpöttelin, eilinen hieno Santtu tietty mielessäni. Tein työni hieman matelemalla sillä minua vaivasi hammassärky. Minulla taitaa nimittäin olla purukalustossani kahden hampaan välissä reikä, siis siellä välissä.. ja ai keppi sentään että siihen särkee! Siihen särki viimeksi lauantaina milloinka koko ien turposi.  Noh, buranaa naamaan eihän siinä mitään muutakaan voi, paisi että minulla ei ollut tallilaukussani särkylääkkeitä joten kyselin äidiltäni josko hän voisi tuoda minulle apuja kun hakee minut tallilta.
Tallihommat hoidettua hain tuttuun tapaan punaruskean ystäväni tarhasta joka tälläkertaa halusi mököttää kauimmaisessa nurkassa mistä minun itse piti se hakea. Santun karva oli kiharalla eilisen jälkeen kun en kerennyt kuin nopeasti hutaista sitä sualla ennen ulos viemistä, noh omista virheistä oppii aina jotakin uutta, vai mitä?  Oli jotenkin mukava harjailla hevosta joka osasi niinkin levollisesti rousukutella heiniään vaikka minä itse kompuroin sen kyljissä! Kyllä, minä nimittäin kompastuin omaan jalkaani ja lennähdin herran mahaa vasten, eihän tuo mitään muuta tehnyt kuin pörähti ja jatkoi ateriointiaan. Hah, on se hieno poika. :) Harjattuani pohdiskelin hieman meidän kuolaimiamme kun niitäkin on kertynyt jokunen erilainen kappale laatikoihin. Otin sitten vanhat mustat suitsemme kouraan ja asensin niihin omppu kolmipala kuolaimemme ja tuikkasin herralle suuhun! Hieman hirvitti kylläkin asia jarruttomasta hevosesta avoimella kentällä, mutta kyllä sitä odotan kun sen oikeasti lähtee päättömästi kuolaimen takaa jyräämään eteenpäin ja minä heiluisin satulassa ilman pitoa, noh jos se päivä koittaisi olisi se sitten ehkätämä. Ei haittaa! Eikun kentälle rallia vetämään. Lisäsin asetelmiimme vielä jousto chambonin ihan näin virkistyksen vuoksi.
Juoksutin taas Santun molempiin suuntiin kentällä liinassa ja chambonin avulla siitä muotoutui kyllä aivan ihanan letkeän näköinen kouluponi! Niin hienosti se päätään piteli melkein jo muodossa, hienosti se kyllä on huomannut että kun pään laittaa alas niin niskassa paine vähenee.
Niin hienosti kun herra meni liinassa, tiesin että se ei menisi yhtä hienosti selästä käsin. Tai siis arvuuttelin, eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu! Nousin sekään muutaman sivuun astumisen jälkeen kun ei Santtu tykännyt taaskaan että äippä nousee selkään heilumaan. :D

Tämä hevonen se osaa minut aina yllättää kyllä välillä. Käynnissä ei ollut tälläkertaa niska ylhäällä vaan alhaalla.. Alhaalla! Herra köpötteli hienosti rentona välillä pöristenkin jopa, kääntyi kulmissa nätisti hieman taipuen. Kun olimme menneet molempiin suuntiin käyntiä nostin raville peitsille josta lisäsin aina tempoa kun sen ravi oikeasti nousi, sanoin herrallekkin että nyt ei peitsailla vaan ravataan!
Sain muutamat kylmät kyydit herralta kun se innostui ravaamaan pitkillä sivuilla tai sivuhalkaisijalla sitten 'pikkuisen' lujempaa mutta kyllä se ihmeen hyvin pysyi käsissä kolmipalallakin mitä suuresti ihmettelin. Kaikki meni muuten hyvin mutta ärsyttää vain suuresti kun se hölmö ei taivu ollenkaan. Mutta tämä asiahan on korjattavissa ratsastamalla ja taivuttelemalla. Kyllä aina tallin oven luona taipui kun oli sisälle jo menossa mutta käänsin sen poispäin. Niin miten herra siinä taipui pitäisi sen taipua jokaisessa kulmassa mutta ei kun herra menee pohkeenväistöä ja sitten kun tulee reuna vastaan se syöksyy ympärin ja eteen. Noh, keiköhän tämäkin ongelma tästä pikkuhiljaa korjaannu kunhan kärsivällisyys kestää. :)
saimme muuten myös laukkaa hienosti nostettua! Oikeaan sekä vasempaan suuntaan mikä oli taas superia superilta. Parhaimmat laukkapätkät tulivat kylläkin niin että herra meinasi lähteä kiitoravia pitkältä sivulta ja kaarsin sen pääty ympyrälle jossa se taipui kivasti ja antoi laukan pyöriä puolikkaan ympyrän verran. paljon aina kehuja kun nostaa lukan sillä sen täytyy nyt oppia että se on hyvä eikä huono juttu. Sen olen huomannut että kun Santtu nostaa laukan ja pyydän pohkeella tai maiskuttamalla lisää eteen ettei laukka tippuisi se pudottaa heti raviin. En tiedä mitä sen kanssa sitten tekisi ettei se tiputtaisi heti kiitoraviin. Siinä on taas yksi pulma lisää pieneen pääkoppaani pohdittavaksi! :D

 Ratsastuksen jälkeen kävelin hetken herran kanssa kentällä ja se seurasi minua ilman että pidin siitä kiinni. Se oli hieno kokemus, aivan niinkuin pyöröaidassa kun se vihdoin ensimmäisellä kerralla lähti seuraamaan minua. Ehkä se nyt ymmärtää etten enää luovuta tai anna sitä pois. Ikinä. <3
Hieno päivä taas kerran Santtu Thö Supermiehen kanssa! Ei voi moittia mitenkään. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti