Hei kesä, tule jo!

Onko kesä todella tulossa? Jokapäivä saa erilaisen käsityksen ilmastosta että mihinkä päin se nyt on taas menossa. On joko ihanan aurinkoista sekä lämmintä taikka pimeää, tuulista ja kylmää.
Ajattelin aina että kun viime vuonna kesä oli aika kehno ja sateinen, mutta jospa tämän vuotinen kesä olisi lämmin? Ja pah! Katsotaampa uutisia ja siellä sanotaan että samanlainen sen pitäisi olla. Mutta ei lannistuta! Oli viime kesänä hienojakin päiviä vai mitä? :)

Santtu sekä Dusty muuttivat toukokuun 4.päivä pois(Kohta jo vuosi!) joten jäin hevosetta vaikka haku oli päällä. Mutta nyt ei muistella viime kesää sillä minulla kun ei varsinaista hevoskesää ollut, kävin vain yhden kerran ratsastustunnilla ja sekin päivä oli lämmin mutta pilvinen.

Asiaan siis! Blogi on ollut todella hiljainen nyt jo useamman päivän mistä voisin pyydellä anteeksi mutta jos joku on facebookin kautta seurannut meidän päiviämme niin en pyydä. Minulla on ollut nyt raskaita viikkoja takanani.  Muistatteko jokunen postaus taaksepäin kun kerroin ukkini tilan huonontuvat ja että se saattoi olla viimeinen kerta kun hänet nään?
Se oli viimeinen kerta. 27.Helmikuuta 2014 rakas ukkini nukkui pois. Tämä oli todella iso pommi kaikille meille. Kun kuulin asiasta purskahdin kyyneliin enkä voinut ajatella oikein mitään selkeästi. Pidin vapaapäivän talleilustakin sillä hyvä että pysyin pystyssä. Ennenkuin harteilleni heitettiin tämä surunsanoma piirtelin kimoa hevosta ja nyt kun myöhemmin sitä katson, siltä löytyy silmistä ukkini lempeys ja viisaus.

Ukkini hautajaiset olivat nyt siis 22.Maaliskuuta jonka takia blogi on ollut hiljainen. Olen Santtua liikuttanut normaalisti sekä touhunnut tallilla, mutta viikonloppuna olin Leppävirralla hautajaisissa.
Ja teille jotka ette ole facebookista seuranneet meitä tai sinulla ei sellaista ole niin tässä yksi päivityksemme;

Kuvasta näkee että oli upea sää olla tallilla, mutta mitäs sitten kävikään seuraavana päivänä heti aamusta?

Kyllä, lunta. Koko aamun satoi lunta joko taivaan täydeltä tai pienin hippusin. Superikin oli ihan lumi ukko kun sen hain talliin, mielellään se lähti mukaani!
Kävin siis sinäkin päivänä liikuttamassa herraa vaikka ei ollutkaan yhtä kaunis ilma kuin edellisenä päivänä. Hyvin se kuitenkin meni vaikka molemmat olimme märkiä ennen sekä jälkeen ratsastuksen. Meille tuli ihana ja uusi korvahuppu mitä halusin heti tietty kokeilla ja katsoa että mitä Santtu siitä sanoo, no eipä mitään nätisti se sen antoi laittaa ja jopa meinasi nukahtaakkin. :)

 Menimme kentälle ja ajattelin että nousen heti selkään(meillä on siis tapana ensin juosta liinassa kaikki askellajit läpi sillä herra on torpedo) mutta eihän siitä tullut yhtään mitään, herra puksutti eteenpäin eikä osannut kävellä, noh nousin alas ja juoksutin kaikki askellajit läpi jonka jälkeen nousin taas selkään. Sittempä menikin paljon paremmin. Superi osaa myötää nyt hienosti kaulastaan käynnissä, mutta ravin nostaessa pää nousee ylös, laukassa se taas hieman laskee ja rentoutuu. Ratsastin myös kaikki askellajit läpi ja pyöritimme laukkaa hieman enemmän oikeaan kierrokseen sillä se on jäykkä puoli eikä se meinaa pyöriä kuin pienellä ympyrällä.

Tänään tein samalla tavalla, kaikki askellajit läpi liinassa ja selästä käsin. Hyvinkin samantapainen päivä. Tänään pääsimme kuitenkin nauttimaan enemmän kaulan muodoista! Olin muutaman sentin kiristänyt chamboneita jonka seurauksena tuli nätti muoto niin käynnissä kuin ravissakin aina hetkittäin. Ennen kuin nousin selkään löysäsin chambonit ja taputtelin herraa hienosta työstä jonka jälkeen vein sen pölkyn viereen ja nousin selkään ilman minkäänlaisia ongelmia! Wau! Santtu seisoi nöyrästi paikallaan kun kiristin vyön ja taputtelin sen kaulaa. Vasta kun se sai käskyn se lähti eteenpäin, muikeella fiilikseella eteenpäin! Käyntiä molempiin suuntiin ensin jonka jälkeen menimme ravissa samat hommat. sitten päätin nostaa laukkaa oikeaan suuntaan kun sain rennon ravin herrasta esiin. Asetin pään sisäpuolelle ja annoin laukkapohkeet, ensimmäisellä kerralla ei tullut kuin yksi iso askel ja sitten kiitoravia, mutta kun annoin hieman napakammin pidätteen kanssa se nosti laukan todella mallikkaasti, annoin laukan pyöriä niin pitkään kuin vain sain, mutta harmillisesti todella pienellä ympyrällä, päätin että asetan sisäpohkeeni taaemmas jolloinka herra innostui pienellä pukilla(aivan joku kirppu, 20cm maasta) ja hännän huiskauksella ja lähti isommalle ympyrälle pyörittämään laukkaa. Olin niin ihmeissäni sekä innoissani tästä hienosta saavutuksestamme että päätin kokeilla samaten toiseenkin suuntaan. Pyysin Santun raviin ja käänsimme suuntaa, paljon taputuksia kaulalle! Kävelimme hetken jonka jälkeen nostimme taas ravin, vasempaan kierrokseen meinasi Superi tarjota jatkuvasti pelkkää laukkaa mutta sain sen rauhoittumaan ja sitten asetin sen pääty-ympyrälle jossa annoin sen laukata pohkeen jälkeen. Vasempaan kierrokseen Santun laukka pyörii todella nätisti ainakin siltä se tuntuu ja mitä nyt välillä vilkuilen varjoamme. Huomenna on taas Janette ystäväiseni tulossa ratsastamaan Santulla jolloinka nään että mitenkä se oikeasti sitä laukkaa puksuttaa. Mielenkiintoinen päivä siis luvassa! :)

Kysymys vielä tähän loppuun mikä itseäni mietityttää!
Tiedättekö muita hevosia jotka hiertävät kinnerpattejaan johonkin? Santulla on nimittäin karvattomat läiskät kinnerpatin ulkopuolella molemmissa jaloissa. Pelkään että se hinkkaa ne johonkin joskus niin pahasti että ne verestävät.

Pitääkö minun hommata herralle kinner suojat tarhaan?