12. marraskuuta 2013

Treenit alkakoon!

Tätä olen odottanut. Nyt päästään treenaamaan Santun kanssa pikkuhiljaa niinkuin ennen (: Selkä täysin parantunut ja kaikki hyvin.

Tänään menin töihin hieman väsyneenä TAAS valvotun yön takia. Mutten niin väsyneenä kuin viimeksi sillä nukuimme poikaystäväni kanssa päivällä. Yritin peittää kamalia silmäpusseja hieman peitevoiteella ja puuterilla ettei bussikuski kauhistuisi ja heittäisi minua mörkönä ulos :D

Hyvinhän tuo sitten päästi autoon ja siitäpä köröteltiin omalle pikku pääte pysäkille kirkon viereen. Hyi.. kirkko. On se ihan nätti kirkko ei siinä mitään, mutta en kuulun äihin jumalan kannattajiin, enkä myöskään ole saatanan palvoja! :D En vain.. usko mihinkään sellaiseen. Universumissa räjähti ja tuli maapallo.. Evoluution seurauksena me. Hieman ''älykkäämmät'' nisäkkäät eli ihmiset(Homo sapiens).

No mutta siis, tähän postaukseen...
Kävelin tallitietä pitkin aina Santun aitauksen viereen ja näin pojun seisomassa tien vieressä kuin odottaen minua. Menin aidan viereen ja rapsuttelin tätä söpöä ilmestystä hetken ja lähdin kävelemään tallia kohti. Huomasin että Santtu seurasi minua salakavalasti.
''Emmä mitään tee.. kävele sä vaan eteenpäin''
''No mene jo.. Mä, ömm.. Syön. Joo mä syön!''
Jäin hetkeksi katsomaan sitten tuota hölmöläistä ja kuulin kuinka pomoni(ihan oikeesti :D) toi kottikärryillä heinää aitauksen portille ja tämä hörhöläinen lähti sellaisella vauhdilla paikan päälle että hevosesta näkyi vain väriviivat.. :D
''Ihhihhii! Mä lähen sua karkuun!''
Minäpä sitten astelin talliin ja tajusin että minä olin tuonut eilen uuden loimen postista tallille ja nappasin teille kuvan siitä paketista.
Se on kellertävän oranssin värinen, ehkä hiukkasen kirkkaampi kuin kuvassa. Tämä oli niin halpa että oli pakko ostaa. Ostin facebookin kautta siis. :D Tätä taisi olla vain sovitettu.
Tämän episodin jälkeen aloin siivoamaan karsinoita ja muuta mukavaa mitä työnkuvaani kuuluu. (: Tämän jälkeen hain Santun talliin ja ilmoitin äidilleni että voipi tulla vahtimaan. Olimme siis sopineet että äiti tulee vahtimaan kun ratsastan Santulla ja vie minut sen jälkeen kotiin. Kerkesin vain harjata pojan kun äiti jo karautti tallin pihaan ja huokaisi ''Luulin että täällä ois jo hevonen valmiina''
Johonka vastasin että piti vielä viedä yksi kottikärryllinen lantalaan ja etsiä kypärä. Siinäpä sitten näytin Santulle ilkeän monsterin. Satulan. Jätkä heti veti korvansa luimuun ja katsoi tympääntyneenä penkkiä. Nostin sen kuitenkin selkään ja poika näykki ilmaa ilkeän näköisenä. Tätä Santtu ei ollut koskaan ei KOSKAAN tehnyt kanssani ennenkuin myin sen ja sillä alkoi toinen henkilö ratsastamaan. Nyt yritän epätoivoisesti saada tutoa tapaa pois, mutta se vie aikaa. Ilman näykkiminen ei haittaa minua mutta jos se joskus menee siihen että poika näykkäisee minua niin se olisi jo paha. Joten se täytyy saada pois.

Varustin Santun siis loppuun pistäen martingaalin ja suitset sen päälle. Laitoin myös sen uuden sinisen ratsastusloimen alkuverryttelyn ajaksi sen päälle. Itse pistin kypärän päähän ja hain pidemmän raipan. Oli hauska nähdä mitä poika mietti tästä oudosta uudesta lisäyksestä. Santulla ei ole siis ikinä ollut kunnollista ratsastusloimea.
Kun menimme kentälle, siellä ripeksi vettä ja tuuli oli kauhea. Päätin kuitenkin hoitaa homman loppuun minkä olin aloittanutkin. Pyysin Santun raviin vasemmassa kierroksessa ja tuuli tempaisi loimen alle ja sai sen liehumaan mikä pelästytti Santun. Rauhottelin Santtua kun se pelästyi ja töytäisi itseään eteenpäin mutta pysähtyi ja jäi paikalleen. Sain sen sitten rentoutumaan loimen kanssa ja ravi jatkui.
Tässä on teille video juoksutuksesta ja ratsastamisesta.
Juoksutus osuudessa näkyy mitenkä Santtu hieman villiintyy kun nostan raippaa saadakseni sen jatkamaan ravia eikä vain pysähtymään tai hidastamaan. Pyrin pitämään ryhdikästä ravia yllä.

Ratsastuksessa näette Petran liinan toisessa päässä joka on tallilla pyörivä iloinen pörrinäinen. Petra omistaa myös lämppärin nimeltä Sissi. Petran omaan blogiin pääset tästä. Petra tuli tallille hieman ennenkuin lopetin alkuverkan. Selkään noustessa Petra auttoi pitämään tämän hätähousu hevosen paikallaan ja juoksutti meitä liinassa kun minua jännitti niin paljon itseni ja Santun puolesta. Santtu on jo muutenkin jännittävää tyyppiä niin mikäs siinä! Onneksi Petra tuli hätiin. Ratsastus menikin sitten hyvin, melkein ongelmitta. (:
Selästä nousun jälkeen pyysin äitiäni ottamaan muutaman kuvan tätä postausta varten.. Mutta kun pitäisi poseerata, Santtu tekee kaikkea muuta :D
''Mä haluun sisälle.. Haittaakse?''
''Äiti mua kutittaa.. ja haluun herkkuja.. mennäänkö jo?''
''Jaahas, mitäs nyt?''
''Kuuletsä ton? Hei, älä poseeraa vaan kuuntele!''
''Ihan oikeesti! Siellä on joku!''
''Oo.. Onko sulla namia?''
Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä. Eikös juu? :D

2 kommenttia:

  1. Sait juuri Liebster blog palkinnon! (:Viimeisimmässä postauksessani ohjeita eteenpäin. http://justalittleponylove.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Sulle ois liebster blog- palkinto:) http://anskujapelle.blogspot.fi/2013/11/liebster-blog.html

    VastaaPoista