4. maaliskuuta 2015

Kengittäisitkö itse oman hevosesi jos pystyisit siihen?
Tämä on mielenkiintoinen kysymys, mihin minulla itselläni on myönteinen vastaus.


Aina alusta alkaen kengitys ja kavioiden hoito on ollut mieleenkiintoista. Olen aina kyylännyt kengittäjää joka on tullut ratsastuskoululle ja myöhemmin katselin tarkasti miten omaa hevostani kengitettiin. Otin monta vinkkiä korvan taakse ja olin kengittäjien kanssa tietysti äänessä ja kyselin välillä, että mitä teet ja miksi juuri näin tehdään. On aina mielenkiintoista kysellä kaikenlaista, sillä siitä voi oppia jotain uutta, mutta aivan mahdottomaksi ei kannata heittäytyä sillä kaikki ei pidä höpöttämisestä vaan pyytää työrauhaa.

Hingunniemessä sain oppia kengityksen perusteet. Ensimmäinen kenkä hakattiin tietysti teurashevosen jalkaan. Kyllä, se ei ollut mielekästä puuhaa kun opettaja kaivoi arkkupakastimesta hevosenjalan jonka kavio sulatettiin lämpimässä vedessä ja sitten otettiin vanha kenkä irti ja laitettiin sama takaisin. Haju oli kuvottaja, mutta sen kesti pienellä nielemisellä ja öykähdyksellä. Halusin oppia kengittämään ja tämä oli ainoa keino, en mielelläni kengitä heti oikeaa hevosta etten iske naulaa hevosen verikavioon, ennen kyseistä tuntia en tiennyt että naulat pitää olla oikein päin, naulan merkki kevosen kavion sisäpuolta kohti ettei se lyö itseään verikavioon. Kengitysnaulat ovat suunniteltu taipumaan ja ne ovat siis muotoiltu näin ja sentakia naulat on 'helppo' saada kavion ulkoseinämästä ulos. Olin hieman pettynyt ensimmäiseen naulaamiseen sillä hei, minähän kengitin kuollutta jalkaa jossa oli valmiiksi naularei'ät joista naula suurinpiirtein tippui läpi paikoilleen muutamalla napautuksella.


Itse en ikinä uskonut, että joskus kengittäisin oman hevoseni. Niin siinä vaan pääsi käymään ja vaikka parannettavaa on rutkasti olen silti tyytyväinen työhöni. Santtu on onneksi hyvä kengittää sillä se ei hötkyile tai hermostu, mutta siitä ärsyttävä kun se siirtää painonsa juurikin sille puolelle missä yrität tehdä töitä. Joudut puristuksiin 600kiloisen hevosen sekä lattian väliin maailman ihanimmassa asennossa joka on huonompi kuntoiselle ihmiselle vielä ihanampi asia. Jouduin välillä hipelöimään pihdeillä tai vasaran varrella hevosen kylkeä/takapuolta, että en joutuisi pitelemään puolta hevosta samalla kun yritän kyyristellä ja lyödä nauloja hevosen kavioon.
Murisin välillä Superille kun se tyytyväisenä laski painonsa minulle, mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin. Ensimmäisen kengän naulat on kyllä naulattu niin alas, että olisi pitänyt tehdä se uudestaan, mutta kyllä kenkä siinä kestää ja ei se ollut niinkään liian vaarallisen alhaalla että kavio lohkeaisi ja Santulla on kuitenkin niin hyvä kavio, että mitään kamalaa ei tapahdu.


Kengityksen jälkeen kyllä tietää, mitä on tullut tehtyä. Joka'ikinen lihas ja raaja huusi hoosiannaa ja taavetin poikaa, että olisi tehnyt mieli pirauttaa muutama kyynel, mutta hymyilin vain ja katselin kätteni jälkeä. Naureskelin kyllä miten hassun näköiset kaviot olivat kun niissä oli raspin jälkiä ja aika hutiloidulta se naulauskin näytti.
Onneksi tajusin jättää 'ongelama' jalan viimeiseksi koska, oikeaa takajalkaa Santtu aristeli nauloja lyödessä mikä hieman ihmettytti ja otti päähän kun jouduin aina vetämään vääntyneen naulan pois ja lyömään uuden tilalle sillä juuri kun olin alkamassa naulata naulaa pidemmälle kavioon vetäisi herra jalkaansa ja naula meni vinoon. Pidin muutaman minuutin tauon aina kahden naulan iskemisen jälkeen, sillä tätä jalkaa työstäessä kestikin muita pidempään ja reilusti. Edellisen kengänlähdön takia kavioon oli jäänyt kaksi kärkinaulaa joita en saanut millään pois kaviosta, mutta yritin silti naulata kengän normaalisti mikä oli mahdoton ajatus sillä naula meni aina samaan reikään vanhan naulan kanssa vaikka kaviota oli vuoltu paljon. Naula jota yritin lyödä kaviosta ei vain jaksanut puskea läpi joten jouduin jättämään kengän neljän naulan varaan ja toivoa että se ei irtoaisi heti. Vannoin, että seuraava kengitys jäisi ammattilaisen hommaksi, mutta toisin kävi kun parin päivän päästä tämä kyseinen ongelma kenkä irtosi kärrylenkillä ja jouduin naulaamaan sen seuraavana aamuna takaisin, mutta tälläkertaa sain kaikki naulat naulattua ja toivonmukaan kenkä sitten pysyykin pidempään ja paremmin paikallaan.

Superin etukenkien koko on 3 ja takakenkien 2
Minkä kokoiset kengät sinun hevosellasi on?
Oletko sinä koskaan miettinyt kengittäjän ammattia?

2 kommenttia:

  1. Kävin tammikuussa Harjussa kengityksen alkeet (eli käytännössä irtokengän laitto) -kurssin ja vaikka olin sitä ennenkin pari kertaa hätätapauksessa omalle irtokengän lyönyt, oli tuosta kurssista hyötyä ja varmasti tulen jatkossa irtokengät laittamaan itse jos kavio ei ole vaurioitunut tms kengän pudotessa. Valitettavasti oma selkä on niin huonossa kunnossa, että ammattia ei tuosta saisi ikinä, hyvä että yhden hevosen kaikki jalat saan laitettua, mutta voisin silti ihan omaksi hyödyksi kouluttautua ja opetella lisää juurikin vuoluista jne :) mielestäni tuo irtokengän laitto on sellainen taito, mikä jokaisen hevosenomistajan olisi todella hyödyllistä omata edes teoriassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellänikin selkä on huonossa jamassa ja lonkkani eivät kestä kuin yhden hevosen kengittämisen kerralla ja siinäkin on jokaisen jalan välissä muutaman minuutin tauko sekä selän venytys. Joten itsekkään en tästä ammattia saa tekemälläkään, lääkäri viimeistään pistäisi stoppia peliin.
      Irtokengän laitto on kyllä hyvä taito ja vuolemisen alkeet olisi kyllä hyvä osata jos omia hevosia omistaa. Hyvödyllistä ja halvempaa se on itse laittaa irrallinen popo jalkaan eikä soitella kenigttäjää joka ei välttämättä heti pääsisi paikalle. :)

      Poista