Epäpuhtautta

10. Helmikuuta ratsastin Santun kevyesti isossa pihatto tarhassa missä tallin kaksi muuta ruunaa pöllistelevät päivänsä. Edellisenä päivänä herralla oli takanaan rankempi kärrylenkki jääradalla vuokraajansa kanssa jossa itse olin enemmän kyytiläisenä mukana ja opetin vuokraajalle valjastuksen ja raviurheilun saloja. Samalla lenkillä hukkasimme oikean takakengän jäälle joka löydettiin vasta muutama päivä sitten radalta.
Oli siis vuorossa palauttelupäivä ja päätin laittaa herralle piuhat pitkästäaikaa mukaan varustukseen näin muistutukseksi, ettei tarvitsisi aina kulkea pää pilvissä. Santtu käveli hienosti alkukäyntejä pitkin tarhaa, traktorin auraamia uria löysin ohjin ja kun pikkuhiljaa aloin ottamaan sitä tuntumalle alkoi askel tuntua omituiselta ja herrakin alkoi olla aika närkästynyt hommiinsa. Ihmettelin ensin kävelyn epäpuhtautta, mutta laitoin sen alkajaisiki yhden kengättömän kavion sekä lumitilsojen syyksi ja kun herra alkoi kuunnella minua tuntumalla ja käveli suht. puhtaasti kokeilin ottaa ravia.

 Raville nostaminen oli hankalaa, Santtu ei halunnut kuin vain syöksähtää eteen ja mennä lujaa joten jouduin rauhoittamaan tahtia ja yritin saada ravin esille peistin sijasta. Santtu liikkui hyvin omituisesti, etujalat menivät ravia ja takajalat tulivat myöhässä ja hevonen oli todella jäykän tuntuinen. Pian Santtu alkoi steppailemaan ja nykimään ohjista jonka luokittelin kiukutteluksi ja menohaluksi ja kaahautin herran lumihankeen joka yletti yli hevosen polven.
Santtu rauhoittui menohaluiltansa hieman ja se liikkui hangessa puhtaammin kuin auratuilla poluilla. Ihmetytti hieman, mutta ajattelin, että hangessa se malttoi keskittyä jalkoihinsa eikä pelkästään etenemiseen. Etenimme hangessa muutamisen metrin ja palasimme polulle jossa herra nosti päänsä taas ylös ja oli hankala.

 Ajattelin, että jospa antaisi herran päästellä höyryjä hetken ravissa ja antaa sen mennä kovempaa, mutta hallitussa tilassa. Nostin sitten ravin ja herra malttoi ''ravata'' hetken hitaammin, mutta askel ei ollut yhtään puhdas ja oli omistuisen tuntuinen ja aivankuin jokainen jalka olisi ollut irti hevosesta ja möyryäisimme isojen kivien päällä ja menisimme kokoajan ylämäkeen. Pian herra heilautti päätänsä ja meinasin tiputtaa ohjat ja otin hevosen kiinni ja ajoin taas hankeen ja Santtu hypähti hangen penkereen ylitse hankeen ja nosti muutamalle askeleelle laukan ja meinasin tippua jo siinä vaiheessa, mutta en aavistanut herran seuraava päähänpistosta. Ohjasin herran taas auratulle polulle ja siitä hevonen pinkaisi kiitolaukkaan vieden minua laitumen kaukaisimmasta päästä, polkua pitkin aina portille asti jossa se vasta hidasti vauhta ja sain itseni takaisin maanpäälle ja jalustimen jalkaani. Mielessäni vilahti jo kuva hevosen takapuolesta ja itsestäni hangessa, mutten onneksi tippunut vaikka jalustin karkasikin jalastani.

 Tämän pyrähdyksen jälkeen herra tuntui hieman paremmalle ja puhtaammalle, mutta arvelutti kuitenkin, että missä vika. Santtu alkoi kuunnella minua hieman paremmin vaikka niska olikin pilvissä ja päätin ottaa muutaman kierroksen vielä ihan testiksi ravia aidan ympäri poluilla. Ravi löytyi nyt jo osittain hyvin ja oli paikoittain puhdasta, kulmissa herran oli helpompi nostaa laukkaa jonka sen annoin tehdä, mutta otin kiinni heti jos vauhti alkaisi voimistua. Kävimme hangessakin muutamia kertoja, sillä siellä herra oli paljon puhtaampi liikkeinen kuin auratulla alueella.

Tietysti tein loppuun pitkät loppukäynnit ja tutkin askellusta. Käynti oli nyt melkein puhdas, mutta takapää oli jotenkin hidas ja se kuin mateli perässämme. Pysähdyin Tiian eteen ja kesksutelimme hetken ja yritimme valottaa tilannetta. Tiiankin mielestä Santtu näytti jäykältä ja epäpuhtaalta ja mietin sitten hetken syytä. Olisiko se vain rasitusta eilisestä lenkistä vai mistä kiikastaa? Päätin sitten selästäkäsin kokeilla herran takapuolen päällisiä lihaksi satulan takaa ja lautasilta ja sieltähän se syy taisi löytyä. Herran takapuoli oli todella kova ja kun nousin selästä alas ja kokeilin lihaksia oli päivän selvää mistä tässä oli kyse.
En onneksi ratsastanut 30minuuttia kauempaa, mutta toisaalta oli hyvä tietää miltä jäykkä hevonen tuntuu selästäkäsin niin tiedän seuraavalla kerralla hieman enemmän.

 Lähdimme sitten kävelemään talliin ja ladossa hoidin hevosen tietysti normaaliin tapaani hyvin ja senjälkeen nappasin jakkaran ja hieroin herran läpikotaisin, niin hyvin kuin minä itse siihen pystyin ja enemmän kohdistin hoitoa takapuoleen. Hieroin Santtua noin 40minuuttia kunnes se alkoi haukotella ja venyttää päätään alas. Muutaman kipukohdan löysin, mutta ne kaikki olivat juuri siellä takapäässä mistä askellajien epäpuhtaus taisi tulla. Muualla ei ollut kireitä lihaksia taikka kipupiikkejä lukuunottamatta hieman jumissa olleita lapoja jotka sain muutaman minuutin vaivaamisella auki. Selkä oli hyvässä jamassa ja huomasin taas miten paljon lihasta sinne on ilmaantunut vaikka herra ei liikukkaan kuin kerran viikossa vuokraajan kanssa ja sitten minun kanssani aina kun tallille pääsen.