Ratsastusta ja kärryilyä

Tuumailin torstaina(5.11), että olisi mukavaa mennä viikonlopuksi Leppävirralle Santun luokse ennenkuin palaan maanantaina taas Kiuruvedelle asuntolaan. Laitoimpa viestiä äidilleni ja hän haki mint seuraavana päivänä outokummusta mökille.
Hommahan meni sitten niin, että seuraavana päivänä kun heräsin oli maa valkean lumen peitossa. Lunta oli satanut yön aikana 5-10cm! Lumesta huolimatta kävin ratsastamassa herrasen joka puhkui energiaa jo hoitaessa. Santusta huomaa, että se on saanut kauraa ja sepä aiheuttaa herralle steppailua ja ihmeellistä hörinää. Jouduin hieman komentamaankin sitä että pysyisi rauhallisena hoidon ajan. Selkään nouseminenkaan ei mennyt yhtä mallikkaasti kuten aiemmin, moneen kertaan jouduin siirtämään penkkiä ja hevosta vuorotellen kun herra liikkui ja oli todella eloisa. Kunnes viimein pääsin höyryävän hevosen selkään hieman tuumaillen, että tuleeko tästä yhtään mitään, lähdimme pellolle tekemään kevyttä työskentelyä. Vermeinämme oli hackamore kuolaimettomat joilla Santtu oli hieman jäykkä ratsastaa ja sen pistin energisyyden piikkiin. En voinut pyytää herraa joissain paikoissa ravaamaan kun se jo syöksyi laukkaan innoissaan. Hackamoressa on hyvä vipuvarsi jolla herran saa nopeasti rauhoitettua, en tykkää vetää hevosen kanssa kilpaa, mutta joskus on vain pakko.

Muuten Santtu oli ratsastaessa hyvinkin toimivaa kun sain sen ymmärtämään mitä pitää tehdä. Teimme voltteja ravissa, harjoittelimme pohkeenväistöä käynnissä ja teimme muutamat ravi-laukka siirtymiset isolla ympyrällä. Kun Santtu teki pyytämäni asiat ilman vinkurointia päätin, että käymme lyhyellä maastolenkillä ennen talliin menoa. Kävelimme sitten tallipihan poikki tielle ja kävimme 20min maastolenkillä kävelemässä vaikka Santtu olisi halunnut tulla tuhatta ja sataan kotiinpäin.

''Kanssas katson maailmaa ja samaa unta nään~''

Seuraavana päivänä oli samanlainen yritys työskentelyyn, mutta kuolaimen kanssa ja siitä ei tullut sitten yhtään mitään. Santtu sai illalla taas kauraa ja siihen sotkettua melassia vaikka kielsin kasvattajaa sellaista puuroa antamasta. Herralle saisi antaa vain pellavaa mineraalien ja biotiinin lisäksi sillä vapaapäiviä on monen monta peräkkäin eikä se kaipaa enempää energiaa tai rehuja muutenkaan.
Noh, menimme kuitenkin pellolle aitaan kuitenkin yrittää tehdä jotakin järkevää ja sain vain herralta kylmää kyytiä tietyissä kohdissa. Santtu syöksähti pienestäkin pohkeesta kiitolaukkaan pompaten ison hypyn ja lähti kaahottaaan eteenpäin, sain sen kuitenkin hyvin hallittua ja hidastettua, mutta tätä se teki moneen otteeseen. Emme voineet tehdä muuta kuin mennä käynnissä voltteja, kiemrauria ja sensellaisia tehtäviä pienellä 30x20cm pläntillä minkä olimme edellisenä päivänä tallanneet maahan. Aidat eivät siis ympäröi tätä aluetta vaan pelto on suurempi, mutta uramme menivät tietyllä alueella herran syöksähtelyjen takia. Oli muutenkin plussa keli ja lumi tarttui aika mahtavasti kavioihin joten emme olisi mutenkaan voineet tehdä muuta kun ehkä hieman ravata mistä ei tullut mitään herran energisyyden takia. Loppujenlopuksi kaikki meni kuitenkin aika hyvin ja pääsimme talliin ehjin nahoin ja herra pääsi mutustelemaan päiväheiniään pihattoonsa ennen talliin siirtymistä.

''Mä haluun porkkanaa! Anna mulle porkanaa! Jooko? Pliis!?''

10.11 oli päivä jona minä lähdin takaisin Kiuruvedelle opiskelemaan, mutta kerkesin aamulla yhdeksän jälkeen käydä pienellä kärrylenkillä Santun kanssa. Ennen lenkille lähtöä veimme toiset hevoset ulos ja toin senjälkeen vasta herran harjattavaksi ja valjastettavaksi heinäladon puolelle. Santtu pörisi ihmeissään, sillä luulempa että se aavisteli että jotakin jännää tapahtuisi. Rauhallisesti herra odotteli ja seisoi kun sen nopsaan harjasin ja laitoin suojat etujalkoihin. Kiinnostus heräsi kun nostin seinältä pikalukkosilat ja asettelin Superin selkään. Pieni jännitys oli niin hevosella kuin minullakin, mutta Santusta näki sen että jännitys joka sen valtasi oli peräisin minusta joten rauhoitin itseäni hengittämällä syvään ja jatkamalla valjastusta. Kun silat olivat kiinni oli kärryjen vuoro joista Santtu ei sanonut yhtikäs mitään vaan otti ne vastaan kuten vanha tekijä ja odotti rauhallisesti niiden kiinnityksen ajan jonkajälkeen lähdimme pienelle lenkille. Innoissaan Santtu töytäisi ladosta ulos reippaassa käynnissä eikä ihmetellyt senenempää tapahtumia vaan löntysti iloisena eteenpäin.



Teimme tämmöiseksi 'herätykseksi' vain kevyen, muutaman kilometrin hölkkä lenkin. Santtu kylläkin innostui muutamaan otteeseen ja antoi kylmää kyytiä, mutta se oli sen arvoista. Huomasi että herra oli tähän tyytyväinen kun sai hommailla taas vanhoja juttuja missä oli hyvä.
Ensikerralla kun Superin luokse tulen niin tämä kärryily on se ensimmäinen asia mitä teemme ennen ratsastamista että saamme kaiken pöllöenergian pois. Kovia treenejähän emme voi vääntää kun vapaapäiviä on niin paljon. Pitää etsiä herralle vielä yksi liikuttaja että se saisi liikuntaa sopivasti, ettei pöllöenergiaa tuppautuisi liikaa. :)

Toivottavasti tämmöiset postaukset ovat teille OK sillä kamerani ei toimi enää näin kylmillä keleillä pattereiden takia. Jos saisin alkuvuodesta järjestelmäkameran hommattua niin ei tarvitse katsella puhelimen pixelimössöjä.