29. lokakuuta 2014

Mitä tapahtuu kun..

..entinen ravihevonen muuttaa takaisin kasvattajalleen missä se on oppinut juoksemaan kilpaa ja nykyinen elämäntyö on ratsu? Muistaako hevonen kahden vuoden takaiset ravilenkit näillä teillä, joissa sen piti juosta ravia ja hiitata pitkillä suorilla vai onko hevosen kalloon porautunut nykyinen, hieman rauhallisempi elämäntarkoitus. Mitä käy kun lähdetään maastoon ensimmäisen kerran, hevosellekkin tutuille reiteille, mutta etenemis vauhti ei olekkaan niin nopea kun ennen.


Santtu on nyt asunut tallissa, missä se varttui hyvinkin komeaksi herraksi jo melkein viikon ja meillä on mennyt todella hyvin. Herra matkusti mallikkaasti 2h matkan tutussa tarilerissa varmasti ihmetellen, että minnekkäs sitä nyt joudutaan.
Tuttuakin tutumpi tallipiha oli kuitenkin varmasti miellyttävä näky sillä kun herra asteli trailerista ulos se jäi hetkeksi katselemaan ympärilleen ja sitten herra päästi ilmoille erittäin tyytyväisen ja lämpimän hörähdyksen aivankuin se olisi sanonut;
''Nyt minä olen kotona''
Santtu pääsi heti tuttuun karsinaansa popsimaan heinää ja ihmettelemään myöhemmin sisälle tulevia, uusia naapureitaan. Kova keskustelu heillä ainakin oli käynnissä kun kaikki olivat tallissa ja näkivät toisensa ensimmäistä kertaa. Toinen hevosista oli Santun tarhakaveri ennen minulle tuloaan, mutta näytti siltä etteivät ne ainakaan vielä tunnistaneet toisiaan muutaman vuoden takaa.

Aamulla Superi pääsi tutuille laidunmaille ja herrasta näki mitenkä onnellinen hevonen voikaan olla. Heti kun riimunnaru napsahti irti päitsistä herra lähti pinkomaan isolle laitumelle pukkilaukan merkeissä innoissaan hirnuen ja höristen. Olisi ollut niin herkullinen tapahtuma jos kamera olisi ollut mukanani, mutta minkäs sille mahtaa ettei se silloin eksynyt mukaan ja puhelimenikin jäi talliin. Tämä päivä oli ansaittu lomapäivä meille molemille 'rankasta' muutosta. Kun herra laidunti tyytyväisenä vihreää, minä kokosin tavaroitamme pienemmälle alueelle ja otin enemmän talvivarusteita laatikoista esille, sillä eihän sitä tiedä kuinka yllättäen talvi iskee. Kun varusteemme olivat suht. hyvin paikoillaan menin rasvaamaan pikalukkosilat joita saamme Santunkin kanssa käyttää kun lähdemme kärryttelemään. Tunti vierähti yksien silojen rasvaamisessa, mutta hyvää ja säihkyvää jälkeä tuli, vaikka itse sanonkin!

Seuraavana aamuna olikin rutiini toisenlainen. Valjastin Hummeri ruunan ajolle ja kun tämä oli tallipihasta poistunut otin nuoremman yksilön ladonpuolelle kiinni, sillä olin saanut 'käskyn' katsoa mitä olisi nuoriherra satulasta mieltä. Ensin harjasin tietty hevosta hieman ja esittelin satulaa käsissäni jo hieman hörisevälle ja mietteliäälle herralle. Herran nimi on muuten Lassi! Lassi asettui hetken ihmetyksen jälkeen ja laitoin satulan varovasti selkään ja annoin pojan miettiä hetken ennen muuta tuumailua. Otin satulan sitten pois hetkeksi ja esittelin taas tätä omituista vehjettä hevoselle. Taas oli kauhea ihmetys joka meni ohi hetkessä ja sain taas laitettua satulan selkään, tälläkertaa kiristin satulavyön ja laskin jalustimet alas. Asia ei ollut enää kauhean ihmeellistä, melkein sama homma kun siloissa. Hetkein keinuttelin kevyesti satulaa Lassin selässä mikä sai muutaman steppailu askeleen ja ihmetys hörinän aikaan, mutta asia ei ollut mikään ihmeellinen loppujenlopuksi. Otin sitten satulan pois ja vein hienon herran laitumelle loppupäiväksi.
Kun tämä oma herrani oli lusinut muutaman lomapäivän ja tutustunut paikkoihin päätin lähteä katsomaan mitä tapahtuu kun lähdemme maastoon. Santtu osasi olla nomaali sekä rauhallinen itsensä harjauksesta varustukseen ja siitä ensimmäiseen ravipätkään asti kunnes se taisi muistaa menneet. Superi oli kuin juuri räjähtämäisillään oleva atomipommi, heti kun pohkeeni hipaisikaan herran kylkeä niin sitten mentiin eikä meinattu. Vauhti oli välillä huimaa ja askellajina löytyi 'hurja' ravurin ravi. Siinä ei ollut mitään pahaa sillä tiestin, että herralla oli pakkautunutta energiaa ja nyt kun se on saanut kaurojakin hieman aina iltaruoan kanssa on energiaa enemmän. Hätä ei siis ollut tämännäköinen vaan otin ihan iisisti, sillä teisin ettei herra tahallaan lähtenyt kiitämään vaan se oli niin intoa täynnä. Tuntumalla se pysyi kokoajan eikä todellakaan ryöstänyt vaan intopinkeenä vaan vähän päästeli menemään.
Tallillepäin kääntyessämme herra teki kyllä sellaisen tempun mistä en tykännyt tippaakaan. Käännyimme ison alamäen jälkeisessä tienristeyksessä ympäri ja ympärillämme oli puupinoja sillä metsää oli kaadettu tajuttomasti teiden viereltä ja Santtu yllätys, yllätys pelkää tämmöisiä korkeita pinoja jotka olivat kaksi kertaa meitä krokeampia. Hyvin pääsimme pinojen ohi muutamalla ohjan vetäisyllä kun herra yritti ryöstää ohjat kädestäni. Teisin ettei tästä hyvää seuraa, mutta päätin antaa herran kuitenkin tuulettaa mieltään laukkapätkällä, sillä edessämme oli vielä puolet ylämäkeä ja montasataa metriä hyväpohjaista tietä muutamalla mutkalla. Annoin herralle muutaman pidätteen ja kevyet laukkapohkeet josta herra syöksyi isolla loikalla kiitolaukkaan, onneksi ilman ilopukkeja sillä en olisi varmasti pysynyt kyydissä. Annoin Santun laukata hetken oaa tahtiaan kunnes aloin ottamaan pikkuhiljaa sitä kiinni, mutta mitä herra tekee? Ottaa kuolaimen hampaidensa väliin ja harppoo isompia askeleita eteenpäin!
En tästä ollut kovin ihmeissäni sillä osasin tätä odottaa joten rauhallisesti päätin yrittää kääntää sen tienviereen ja pysäyttää herran. Pienen kilpavedon ja murahduksen jälkeen Santtu hidasti hienosti raville ja siitä käyntiin pärskien. Taputin ja kiitin hidastamisesta ja annoin hieman kevyemmän ohjan kiitokseksi. Hetken käveltyämme menimme naapurimme lehmätilan ohi jossa oli traktori pihassa josta herra veti herneen nenäänsä ja nosti temmon kevyelle mutta eteenpäin puskevalle ravihölkälle jolla tulimme sitten tallipihaan sillä herra ei tahtonut hidastaa edes käynnille.
Vauhdikkaan lenkin jälkeen Santtu oli pienellä pintahiellä ja oikein tyytyväisen näköinen kun sai minua hieman viedä mielensä mukaan. Annoin kuitenkin kiitokseksi kevyen mellasankon ja vein herran karsinaansa ja menin auttamaan Lassi pojan kengityksessä ennen iltatallin tekoa.


Lassi oli siis saanut kengät jalkaansa joten se lähti aamusella kärrylenkille ja minäpä herrasen valjastin työvalmiiksi kunnes se sitten lähti töihin. Palauttelu lenkki ei kestänyt pitkään ja oli lyhyen puoleinen joten olin pian purkamassa kärryjä ruunalta pois ja vein sen sitten laitumelle kaverinsa luokse. Santunkin vein vihreälle laitumelle sillä sille oli teidossa päivemmällä hommaa. Nimittäin Superia tuli kokeilemaan eräs tyttö joka käy nyt liikuttamassa herraa kun kerkeää. Itse olen koulussa ja suurinosa ajastani menee siellä vaikka yritän aina Santun luokse päästä kun on mahdollista.
Blogi taitaa nyt jäädä pienelle hiljaiselolle millä se nyt on jo ollutkin vähänaikaa. Keräilen ja yritän keksiä postaus ideoita tässä jos saisin edes muutaman tehtyä kuukauteen. Koulustakin tulee välillä postausta riippuen jaksanko viikoilla kirjoitella ja saanko hyvää materiaalia niin tekstin kuin kuvienkin puolelta kasaan.

Tammikuu 2013

Kiitos & kuittaus. Nähdään pian! :)

2 kommenttia:

  1. Ei tuo vielä mikään rauhallinen ratsu ole, mitä olen videoitasi katsellut. Peitsaa, raviviettiä selvästi. Sopisi varmasti vielä juoksemaan :) Kiva, että pääsi hyvään talliin sentään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No rauhallinen se ei kyllä todentotta ole vielä :D Ja sopisihan tuo mutta on liian vanha jo radoille(13-vuotias), eikä Santtu ollut mikään hyvä ravuri, symppis palkinnoilla ja yksi voittohan sillä vaan on. :)

      Poista