Taas kuvatonta höpötystä

Sana ''kamala'' voisi hyvin kuvastaa viimepäivien tapahtumia Santun kanssa. On tapahtunut monta hurjaa kommellusta ja olen saanut ''ahaa!'' oivalluksiakin tänä lyhyenä aikana.

Aloitetaampa viime lauantaista joka oli yksi vauhdikkaimmista päivistä koskaan meidän historiassamme muttei vauhdikkaimmaksi kylläkään jää jos oikein veikkaan.
Tippuminen kuuluu tähän hevos harrastukseen ja se on oikeastaan puolet siitä. Oli tippuminen sitten kevyt humpsahdus pienen ponin selästä tai raivokkaampi alastulo isomman puolen hevoselta.
Lauantaina oli odotettavissa hurjaa vauhtia sillä herra oli pörhäkkänä jo tarhasta haettaessa. Hoitaessa ei ollut sitten mitään ongelmaa ja päätin kokeilla cross-under kuolaimettomiamme toiseen kertaan(kokeiltiin pitkän aikaa sitten pyörö aidassa). Säädin remmit sopiviksi ja menimme kentälle juoksutus liinan kera. Päätin siis juoksuttaa enimmät pöhkö energiat ensin pois kun nousisin selkään että en tippuisi niinkuin torstaina. Toisin kuitenkin kävi.
Juoksutus sujui vauhdikkain merkein pienillä pukki revittelyillä ja kiskomisilla mutta saimme asiat rauhoittumaan hetken kuluttua. Santtu oli lopulta rento ja kulki kaula pitkänä, pää alhaalla. Päätin sitten nousta selkään pienen suitsi kontrollin jälkeen. Katsoin että Santtu tottelee cross-under suitsia kääntämällä päätä ja peruuttamalla. Toimi hienosti mutta minä tietty oli siinä vieressä opastamassa. Nousin kuitenkin selkään uhkarohkeana ja päätin vain kävellä ja ehkä ravata jos Santtu on tarpeeksi rento ja ymmärtää liikkua suitsilla kuten pyydän.
Menimme käynnissä sitten kiemuroita, voltteja sekä kolmikaarista kiemura uraa muutamana otteeseen kun Santtu reagoi hienosti suitsiin sekä istuntaan. Hackamore on kuitenkin aika erilainen kuin cross-under ja yllätyin positiivisesti miten hyvin herra kulki niillä. Päätin sitten että jospa nostaisimme pienen ja rennon ravin pääty-ympyrälle oikeaan kierrokseen.
Keräsin hieman ohjia käteen että sain hyvän tuntuman ja annoin kevyesti, todella kevyesti pohjetta ja asetin hevosta sisäpuolelle kun pyysin raville. Santtu lähti sitten laukkaamaan ja otin sen kiinni mutta emmepä me päässeet kuin 1/3 osaa ympyrästä kun Santtu lähti kiitolaukassa viemään minua kentän toiseen laitaan niska ylhäällä. Sain kuitenkin käännettyä sen takaisin ympyrän suuntaan mutta se vain syöksyi minne sattui. Yritin saada Santun pysähtymään kaikella mahdollisella tavalla, istunnalla, ohjalla ja äänellä mutta ei mitään, se juoksu suoraan kentän aitaa päin mutta pysähtyi ja hypähti vasemmalle niin että minä lensin aitaa päin. Pääni kolahti kentän aitaan ja tulin häntäluulleni maahan. Tajusin sitten että pidin ohjista vielä kiinni ja Santtu veti minut melkein jalkoihinsa kunnes tajusin päästää irti ja herra jää muutamaksi sekuntiksi viereeni kunnes ravaa häntä ylhäällä tallin ovelle ja siitä yhteen karsinaan. Minä taas jäin maahan makaamaan kun en päässyt ylös. Tunsin kauhistuttavaa kipua häntäluussani ja lonkissani. Syy miksi en päässyt ylös oli se, että lonkkani jumittuivat paikoilleen suuresta adrenaliini ryöpystä kun pelästyin ja tietty jos häntäluu tärähtää niin sekin kipu estää hetkenaikaa liikuttamasta jalkoja. Käännyin vatsalleni ja nousin punnerrus asentoon ja katsoin kun Santtu meni talliin. Olin helpottunut että se ei lähtenyt muualle vaan meni suoraan ensimmäiseen auki olevaan karsinaan. Itse sain hetken päästä kerättyä itseni ylös ja menin Santun luokse. Olin todella vihainen sillä ajattelin että se on vain pönttöilyä minua kohtaan ja menin hetkeksi herran eteen ja protestoin hieman huutamalla.
Nappasin juoksutus liinan ja menin sitten juoksuttamaan herraa vielä lisää. Nyt painostin sitä enemmän kuin aloittaessamme työskentelyn ja pyysin ravit sekä laukat molempiin suuntiin ja nyt kun mietin niin olin todella agressiivinen ja se hävettää. Tarkoitan agressiivisuudella että karjuin paljon ja olin tietty harmissani kun takapuoleen sattuu ja hevonen tiputti minut taas alas.

Sunnuntaina saimme sitten selkoa ongelmiin, kiitos hieman osaavampi ystäväni. Menin tallille hänen kyydillään ja katsoimme Santun sitten ensin läpi ennenkuin lähtisimme kentälle. Noh tämä osaavampi osapuoli sitten äkkäsi heti että Santun kaula on jumissa sekä selässä, lavan takana oli isoja jumi patteja. Satulamme on siis liian ahdas. Ei ihmekkään että Santtu on kiukkuillut niin paljon. Minä kun hieroin silloin yksi päivä Santtua niin en huomannut tuommoisa patteja ollenkaan ja kaulan sain auki mutta se oli juminut sitten uudestaan ja pahemmin. Ystäväni hieroi jumi patteja hetken jonkaj älkeen lähdimme kentälle. Santulla oli vain päitset ja se oli liinan päässä. Katsoimme miten se liikkuu käynnissä ja pistimme huomioon Santun takajalat jotka liikkuivat hieman oudosti mutta se saattaa olla rakennevika sillä Santullahan on pylly aika alhaalla ja pitkä selkä. Katselimme liikkeet vielä ravissa ja ystäväni kokeili takajalkoja ja venytti niitä hieman. Tulimme sitten siihen tulokseen että satula on ainakin yksi osatekijöistä herran kiukkuiluun. En ollut ennen pannut merkille että herralla oli todella isot lavat eli se tarvitsisi satulan jossa olisi tilaa lavoille liikkua ja reilusti. Sentakia herran selkä oli mennyt niin pahasti jumi muhkuroille että sattui kääntyä sekä taipua oikeaan kierrokseen. Vasen kierros ei ollut niin pahasti jumissa kuin oikea.
Nyt onkin sitten aika etsiä uusi satula joka täyttää kaikki kriteerimme, hieroa selkää, antaa bemer hoitoa joka ehkäisee lihasten tulehtumisen, taivutella ja liikkua kevyesti ainakin selästä käsin. Juoksutuksessa sitten enemmän vauhtia peliin.

Tänään menin sitten tallille ystäväni kanssa bussilla ja laitoimme herralle ratsastusvyön ja hackamoret aikeena juoksuttaa ja hieman ratsastaa kevyesti. Juoksutus meni alkujaan aika hyvin ja rennosti jonka jälkeen yritimme saada herraa pölkyn viereen että ystäväni pääsisi selkään mutta se ei oikein onnistunut joten päädyimme tulokseen että minä kokeilen ensin ja sitten sytäväni. Minäpä pääsin sitten ilman muita väkerryksiä herran selkään ja menimme käynnissä kenttää ympäri. Tein voltteja ja kahdekksikkoa löysin ohjin ja rennosti. Ja aina tuo oikea puoli ympyröillä oli se vaikeampi ja silloin tuli pientä hypähtelyä, mutta sen nyt ymmärsi kun oli selkä kipeä, mutta osittain minusta tuntui että se oli pelkkää tonttuilua sillä se hypähteli samoissa kohdissa missä olin aiemmin tippunut. Kentän toisessä päädyssä ei ollut mitään ongelmaa ympyröillä.
Kun olin hetken kävellyt herran kanssa oli ystäväni vuoro ja nyt hän pääsi selkään muutaman yrityksen jälkeen. Santtua hieman jännitti taas uusi ihminen joka nousisi selkäänsä mutta sen ymmärsin hyvin eihän herralla ole selässä käynytkään kuin vain muutama ihminen.
Pidin ystävääni liinassa ja kävelimme kenttää ympäri tehden pieniä voltteja, Santtu oli tässä hommassa hieman ärsyttävä sillä se puski kokoajan edelleni ja minulla oli pidättelemistä jonka takia teimme voltteja että käteni saisi rentoutua hieman ja Santtukin rauhoittuisi. Katselin välillä aina Santtua ja mitä ihmettä kun herra käveli välillä todella hienosti muodon omaisessa sykkyrässä. Tarvitseekohan se sitten enemmän sisäohjaan pidätettä että se alkaisi kaartua noinkin kivasti?
En tiedä, mutta nyt ei keskitytä muotoihin sillä haluan saada herran rauhoittumaan sekä rentoutumaan taas kun töitä tehdään.
Santtu alkoi pikkuhiljaa kuumua tuosta kävelytyksestä ja takajalatkin alkoivat päästellä omaa huminaansa(Santun takajalat päästävät ääntä liikkeessä kun se kuumuu, aika jännä). Kun ystäväni kapusi alas niin päätin sitten vielä juoksuttaa herran läpi kaikissa askellajeissa ja siihen olisi hyvä lopettaa. Jouduimme nyt kuitenkin menemään toiseen päähän kenttää kun toinen ratsukko tuli kentälle tekemään töitä. Tämä kauempi pääty tallista on Santulle jokseenkin pelottava paikka kun aina sieltä on kiire päästä pois ja se kulkee lapa edellä lyhyellä sivulla. Juoksutus alkoi kuitenkin aika hyvin mutta herra sekosi jaloissaan aika paljon, olihan kentänkin pohja aika pehmeää. Kun ravi alkoi sujumaan päätin että nostamme laukkaa, kierroksemme oli siis vasempaan päin eli Santulle parempi puoli. jostain kumman syystä kun pyysin Santtua laukkaamana se otti jalat allensa ja lähti kentän toiseen päähän hippulat vinkuen, no tässä hätäkässä hackamoren alaturpa remmi meni katsi ja suitset valuivat kaulalle, kiitos poskihihnan. Santtu veti minua hetken kenttää pitkin maassa mukanaan kunnes päästin irti ja tajusin tilanteen. Menin sitten hieman hermostuneen hevosen luokse joka odotti tallin ovella nätisti seisoen kun nappasin sen kiinni ja katselin vermeitämme. Harmiksemme jouduimme kiertämään tallin kautta ja vaihdoimme päitsiin. Otin myöskin ratsuvyön pois ja eikun takaisin kentälle.
Nyt ei mikään sujunut oikein hyvin, Santtu sekosi jaloissaan jatkuvasti eikä oikein halunnut keskittyä mihinkään muuhun kuin kaveriin kentän toisessa päädyssä. Santtu ravasikin kuin ravuri eli pikaravia ympyrällä ja melkein kaatuikin kun yritin hidastaa sen menoa. No lopulta se rauhoittui ja pyysin laukkaa. Saimme aina vaan puolikkaan ympyrän laukkaa kun herra luuli että kentän kulma tulee liian aikaisin vastaan eikä siinä mahtuisi laukata. Päätin vaihtaa sitten suuntaa ja sama homma. Mutta laukkaympyrä oli puolet pienempi ja ravia ei meinannut löytyä lainkaan. Se oli joko peitsiä taikka astetta hurjempaa laukkaa. Herrassa oli siis pidättelemistä. Pian löysimme itsemme kentän keskeltä ja sen jälkeen sitten kentän tallin päädystä. En sitten enää välittänyt siitä missä olimme vaan keskityin siihen että saisimme yhden täyden ympyrän laukkaa ilman raville siirtymisiä taikka hätiköintiä. Se sitten onnistui viimein monen yrityksen, seisomisen ja Santun protestoinnin jälkeen. Siihen oli istten hyvä lopettaa. Kävelytin herraa vielä kentällä enimmät puuskutukset pois ja se päivä oli sitten pulkassa.

Tämmöistä on minun päiväni nyt olleet. Satulan hankinta edessä ja tarjouksia onkin jo meille tullut muutamasta paikasta mutta saas nähdä ovatko mitat mieleen. Ja jännitys tiivistyy päivä päivältä tietyn asian suhteen josta saatte tietää sitten joko torstaina, perjantaina taikka viikonloppuna. Riippuu jaksanko milloinka siitä sitten kirjoittaa mutta se H-hetki on torstaina joka minua jännittää jo aivan kauheasti! :)