Taisin löytää kultaa

Pullerot ovat olleet Turon saapumisen jälkeen täysin rauhassa ja tutustuneet toisiinsa karsinanseinän sekä aitalankojen takaa.
Tallissa sattuu ja tapahtuu kun en ole paikalla, Turo on vedellyt laitumella pukkilaukkaa innoissaan ja yrittänyt tulla jopa karsinastaan käytävälle yön aikana. Jospa saisimme nuo karsinoiden ovet pian kuntoon!
On myös sattunut tapaturmia, eräs kaunis aamu Santun vuokraaja kävi hakemassa minut aamulla tallille ja päätimme, että hän voisi ratsastaa herrasen, mutta mikään ei mennyt niinkuin suunniteltiin. Selkäännousu onnistui hyvin mutta eteenpäin pyydettäessä Superi peruutti. Menin ohjiin kiinni ja maiskuttelin, jotta saataisiin lahna liikkeelle, mutta sitten se lähti jopa liiankin hurjasti eteen. Ensin se nousi takajaloilleen ja ryntäsi raivokkaalla askeleella eteen kunnes minun oli pakko päästää ohjista irti ja toivoa että vuokraaja saa sen pysähtymään ja ei tippuisi selästä. Minä rysähdin maahan tajutessani että oikeassa kädessäni ei ollut tuntoa ja viiltävä kipu raasti olkapäätäni.


Jo pitkään hyvintoiminut ja kuulolla ollut hevonen oli mennyt sekaisin uudesta kaveristaan niinkin pahasti ettei sitä voinut edes ratsastaa. Vuokraaja tuli alas ja irtojuoksutimme pojan sitten siihen pisteeseen että se toimi oikein ja askellajit olivat rennot. Ensin ongelmia tuotti kentän kulmat joinne hevonen meni ikäänkuin pesimään eikä liikkunut mihinkään. Raipat apuun ja niillä heilutimme ilmaa ja maiskuttelimme jotta Superi liikkuisi. Kamalaa kyytiä se sitten laukkasi ja ravasi pitkin aitaa ja ei totellut suunnanvaihdos pyyntöjä. Odotimme niin pitkään että se toimisi kunnolla ennenkun lopetimme hommat siihen että vuokraaja nousi selkään ja tuli pois.
Itse en voinut oikein tehdä muuta kun purra hammasta kyyneleet silmissä käteni takia. Onneksi se ei lähtenyt kuitenkaan paikoiltaan vaan hauislihas revähti. Myöhemmin illalla käsi oli jo parempi muttei noussut kunnolla ylös.


Parantelin kättäni päivän sillä minulla oli palava halu nousta tulokkaan selkään ja vihdoin kokeilla, että minkälaisen hevosen tuuli oli karsinaani tuonut. En ollut siis koeratsastanut Turoa ollenkaan ennenkuin se muutti luokseni mikä on aika edesvastuutonta, tiedän, mutta sain kuvia sekä videoita jotka vakuuttivat hevosen olevan hyvä treenikaveri minulle. Myöskin hevosen omistaja oli mukava ja kertoi hevosestaan kaiken mitä pystyi. Turo vaikutti samanlaiselta touhottajalta kuin Santtu joten järjestimme kyydityksen ja siinä se sitten oli.


Ensimmäinen yhteinen ratsastuksemme koitti 18.päivä eli lauantaina. Päätin olla pyytämättä ruunalta vielä kummempia, kunhan tutustuisin sen askellajeihin ja se tottuisi minuun hänen selässään. Turo kuullemma jännittää uusi ratsastajiaan joten oli mielestäni ihan hyvä aloittaa kevyellä jalalla.
Itse olen ratsastajana hirmu hidas tutustumaan uusiin hevosiin ja niiden kanssa touhuamiseen selästäkäsin, mutta Turon kanssa en pidä kiirettä. Se toimii oikeinpäin sitten kun aika koittaa ja hokaan miten hevonen toimii. Seuraavallakerralla haemme kuitenkin enemmän rytmiä ja harjoittelemme enemmän asioita toistemme toimimiseen.


Pakko se on kyllä vain myöntää, että vaikka en nyt ratsastanutkaan kovemmalla panoksella ja pyrkinyt peräänantoon taikka muuhun 'nyt-heti' kontrolliin oli hevonen todella miellyttävä ratsastaa kaikissa askellajiessa. Askel on tasaista ja helposti kontrolloitavaa mistä tykkään ja eipä tarvinut eteenpäinkään potkia mitä suokeista yleisesti luulisi. Turo ei ole mikään perus suomenputte joka jyrää kulmat suorina eikä kuuntele vaan on hyvin toimiva herrasmies.

Pikkuhiljaa tästä sitten enemmän reeniä ja haetaan hevosesta jopa jotain.