Juhannuspäivän hurjimus

Pyydän nöyrimmin anteeksi, että meillä ei ole ollut minkäänlaisia 'juhla' kuvia siis pääsiäisestä, vapusta taikka sitten nyt tästä juhannuksesta. Aika menee aina niin nopeasti ettei kuvauksia kerkeä suunnitella eikä omalaatuisia/hyviä ideoita tule mieleen +minulla ei ole parempilaatuista kameraa  taikka sitten vakaa kätistä/hyvä hermoista kuvaajaa. Mutta ehkä vielä joskus saatte nauttia ajankohtaisista kukkaiskuvista!

Minun juuhannukseni ei mennyt ihanaa kokkoa katsellessa tai juopotellessa vaikka näin olisin ehkä halunnut sen menevän. Aina ei suunnitelmat natsaa rahan tai seuran kanssa. Olin siis kotona nukkumassa koko juhannuksen sekä yöttömän yön mikä tympii itseänikin jo niin pahasti että piti päästä Santun luokse heppailemaan.
Luvassa ei ollut peltorallia taikka riemukasta ratsastusta sillä viimekertainen liikutus oli Santun jaloille ilmeisemmin kova rasitus sekä lisärehu mitä se nyt saa on liian sokeripitoista mikä sekoittaa hevosen pään. Eli Santtua pitäisi liikuttaa 5pv viikossa 1-2h päivässä mutta se ei ole hyvä herran jaloille missä lienee olevan nyt jotakin vikaa. Toivon mukaan ei mitään vakavaa ja paremmin asiat selviävät kun herra pääsee kengittäjän käsiin ja kaviot vuollaan taas kuntoon.

Santtu on nyt ollut liian vähäisellä työllä ruoan määrään laskettuna ja se on näkynyt karkailuna sekä erittäin energisellä tavalla. Tästä saan syyttää vain itseäni.
Tänään päätin ottaa rauhallisesti herran kanssa sillä en halua ottaa minkäänlaista riskiä jalkojen suhteen. Tallille ja Santun luokse päästyäni tutkin jalat ja kokeilin olivatko kaviot kuumat jonka jälkeen totesin kaiken olevan melkein kunnossa. Pientä lämpöä jaloissa oli huomattavissa sekä toisessa etusessa turvotusta. Oli siis luvassa kokovartalohierontaa, kävelyä ja kevyttä irtojuoksutusta.

Kaikki tämä oli hyvinkin herran mieleen ja löysin muutaman juminkin mitä ei herralla ennen ole ollut. Kaulassa Santulla on isot jumit molemmin puolin mitä tänään availin oikein urakalla, mutta hierontaa haittasi kipua pakoon pakittava hevonen joka kuitenkin samalla nautti saamastaan huomiosta. Kun olin mielestäni hieronut herraa tarpeeksi otin sen narupäitsien sekä pidemmän riimunnarun päähän ja kävelytin sitä ympäri peltoa. Taivuttelin Santtua pienillä ympyröillä välillä tahtia lisäten raviin että saisimme vielä mahdolliset jumit auki jaloista. Huomasin mitenkä herraa ärsytti kun ei päässyt revittelemään sen enempää mitä annoin sen mennä eteenpäin, mutta ei suurempia ongelmiakaan kuitenkaan ollut. 20minuutin kävelytyksen, verryttelyn ja taivuttelun jälkeen päätin ottaa herralta päitset pois ja vain olla sen kanssa laitumella.
Ps. Kuvat ovat todella huonolaatuisia sillä ne on otettu screencapturella videoista jotka toivon mukaan näette tässä ensiviikon aikana.

Ensin kaikki oli hyvinkin rauhallista ja lokoisaa. Sitten ajattelin kokeilla mitä herra tuumisi jos harjoittelisimme peruuttamista, kavion nostoa ja kumarrusta. Hetken aikaa Santtu jaksoi keskittyä, mutta sitten se pinkoi omille teillensä ja näytti minulle omat taitonsa. Päätin ryhtyä leikkiin mukaan ja juoksin Santun kanssa hetken ja ajoinkin sitä pienimuotoisesti aina pitäen sen kontrollissa, mutta välillä kävi näin;

Noh, annoin Santun hillua välillä aina oman aikansa kun itse keräsin henkeäni ja sitten päätin mennä kyykkyyn ja ojentaa käteni sitä kohti. Mitäs kummaa taikuutta tämä on? Santtu löntysteli taakseni kuin vanha tekijä ja maiskutteli suutaan sekä pörisi hieman minulle. Hymyssä suin hieman naurahdin kysyäkseni herralta ''Mitä ihmettä sä oikeen hölmö teet?''
Ja siinä se vaan möllötti nätisti minua katsoen. Tämä on niitä hetkiä mitä en ikinä vaihtaisi pois mihinkään. Mahtava tunne vaikkei se ehkä mitään tarkoittaisikaan. On mielestäni mukavaa että hevonen itse tulee omatahtoisesti sinun luoksesi rauhallisesti vaikka hetki sitten se oli koivet ylhäällä jahtaamassa minua.

Päätin siinä sitten katsoa pysyykö herra paikallaan kun nousen ylös ja eihän se liikkunut mihinkän. Seisoi vain paikallaan tunkien turpansa syliini. Hetken rapsuttelun jälkeen kokeilin mennä Santun mahan alle ja etusten väliin hetkeksi ihan vain mielijohteen takia? Kenties. Se oli ainakin minun mielestäni kivaa! :D

Hetken siinä rapsuttelin Santtua ja kehuin sitä hienosta työstä. Kokeilin taas sitten jalat varmistaakseni oliko tämmöinen päivä minkälainen rasite mutta eivät jalat olleet mitenkään erikoisemmat kuin aloittaessamme. Päätin sitten hetken mielijohteesta hypätä herran selkään hetkeksi ilman varusteen varustetta ja katsoa mitä se siitä sitten sanoisi. Kun olin puoliksi selässä meinasin jo tippua maahan kun herra ottaa näpsäkästi askeleita sivulle katsoen olisinko jo kyydissä. ''PRRR!!''
Huudahdin kun tunsin otteeni lipenevän ja herra pysähtyi kuin seinään eikä liikkunut siitä mihinkään ilman lupaani. Mutta sitten...
Kun pyysin muutaman kehun jälkeen herraa eteenpäin pienellä pohkeen puristuksella se lähti ravaamaan/peistaamaan eteenpäin ja minä nappaan äkkiä harjasta kiinni ja huudan taas, että ''PRR!''
Tälläkertaa Santtu ei pysähdykkään vaan jatkaa matkaa joten mietin että hyppäänkö alas vai mitä teen. Hoksasin sitten, että hei, täytyy rauhoittua!
Joten nostin itseni kaulalta ylös ja hengitin syvään hieman nojaten taakse ja Santtu hiljensi tahtinsa käyntiin mistä olin kiitollinen. Sillä aita jossa olimme oli todella pieni ravaamiseen ja Santtu kun on rynninyt aidoistaan läpi pelkäsin että se tekee niin taas. Muutamaan otteeseen herra käveli päin aitaa mutta pysähtyi aina puoli metriä ennen lankaan kosketusta. Santtu ei toiminut painoavuin eikä jaloillakaan. Siinä oli hiema ongelmana pysähtyminen että pääsisin pois taikka kun menimme aidan kulmaan en saanut Santtua käännettyä muutan kuin laittamalla toisen jalkani ylös herran lavan päälle ja toivoen että se kääntyy eikä hyppää aidasta ylitse.

Hyvin kävi ja herra ei hypännyt aidoista yli vaan kääntyi rauhallisesti ja jatkoi matkaa ympäri, sekä sikinsokin aitaa hieman hölmistyneen oloisena kun ei minulta tullutkaan selvempiä käskyjä mitä tehdään. Tämä oli ensimmäinen kerta ilman minkäänlaisia varusteen römpäköitä kun olin Santun selässä ja meno oli melkeimpä päätöntä. Naurattaa näin jälkeenpäin ajatella tilannetta kun hevonen menee minne sattuu ja ihminen heiluttelee selässä jalkojaan ja mumisee omiaan kokeillakseen
''toimisiko se heppa nyt näin vai näin?''
Kaikki päättyi kuitenkin hyvin ja kun seuraavan kerran Santtu pysähtyi aitaa päin hyppäsin alas ja kehuin hiukan kehnosta mutta kuitenkin mahdottoman hienosta työstä. Tätä täytyisi vain työstää että se oppisi painoavuille sekä kääntymään jalkojen avustuksella eikä vain sieltä nenästä ''repimällä''.
Meille saa antaa neuvoja tähän ilman varusteita ratsastukseen jos jollakin on hyviä neuvoja. Ensin täytyy kuitenkin olla hevosen kanssa muut asiat kunnossa ennenkuin aletaan näin enempää hölmöilemään. :)



HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE Ja tähän loppuun vielä minun kesäinen 'taideteos' hyvinkin tutusta biisistä. :D