Lähellä oli!

Moi taas! Tänään olikin hieman vauhdikkaampi päivä Santun kanssa kun pitkään aikaan.
Menin tänään aamusta töihin kun tiesin että äitini oli tulossa kylälle päin omasta piilo pirtistään, työpaikkani on siis äidilleni matkanvarrella kun hän tulee kaupoille joten pääsen hänen kyydillään aina silloin tällöin joko töihin tai pois, riippuen olenko aamulla vai päivällä töissä. :)
Mutta niin, aamusta töihin ja hommissa meni taas jokunen tunti kun siivoilin, vaihdoin vedet sekä roudasin heinää ladosta tallin puolelle.Hommien jälkeen mietin että jaksaisiko sitä tänään hommailla herran kanssa mitään kun olin väsynyt ja lihaksetkin hieman jumissa yllättävien ratsastuksien jäljiltä. Katselin siinä meidän karsinaa ja mietin mitenkä saisimme ajan kulumaan yhdessä ja sitten päätin lähteä hakemaan Santtua ainakin harjattavaksi!
Tälläkertaa oli mukavaa kun se ei lähtenyt karkuun heti kun astuin tarhaan, menin Santun luokse ja rapsuttelin sitä hieman jonka jälkeen laitoin narupäitset ja lähdimme talliin. Aamulla sateli lunta hieman joten herra oli selästä sekä kaulastaan märkä, harjaamisesta ei sitten oikein tullut mitään. Kynin hieman niskajouhia saksilla ettei ne hiertäisi päitsien sekä suitsien alla ikävästi. Katselin ja rapsuttelin Santtua siinä ja mietin että MITÄ tehdään. Hetkenpäästä löysin itseni hakemasta satulaa sekä suitsia satulahuoneesta. Nakkasin suitset karsinan viereen koukkuun ja menin herran viereen joka pörisi satulalle ihmeissään. :D
Hetken ihmettelyn jälkeen laitoin satulan selkään josta Santtu ei tykännyt tälläkertaa. Se nyrpisti nokkaansa ja veti korvat luimuun katsoen minua murhaavasti.. Kun se käänsi päänsä pois minusta ja rentoutui, taputin sitä kaulalle kehuen että jätti asian sikseen.
Kun olin saanut Santulle vermeet niskaan lähdimme juoksutusliinan kera kentälle, hrrr.. kentälle pitkästä aikaa. Santtu ihmetteli hieman tätä muutosta rutiinissa mutta otti asian sitten ihan rennosti kun kävelimme kentän ympäri molempiin suuntiin.
Tarkoituksena oli siis juoksuttaa ensin ja sitten kokeilla nousta selkään.
Juoksuttelin herraa siinä sitten käynnissä sekä ravissa molempiin suuntiin, hieman saatiin laukkaakin pyörimään liinan päässä mikä on hyvä juttu. Otin liinan sitten irti ja talutin Santun kentän keskelle mistä ajattelin nousta selkään, mikä olikin sitten virhe. Ajattelin että olemme sujut selkään nousun kanssa kun pyöröaidassa se ei lähtenyt yhtään eteenpäin kun nousin selkään, mutta nyt kävi toisin. Olen nyt näinä selkäännousu kertoina ottanut satulan etu- ja takakaaresta kiinni hieman hyppien siinä sivussa luoden satulaan hieman painoa ja katsonut miten Santtu reagoi moiseen, ei sanonut herra siihen sitten mitään joten nostin vasemman jalkani jalustimelle hetkeksi hieman taas hypähdellen herran vieressä. Ei siihenkään herra reagoinut mitenkään, mutta kun nostin jalkani uudelleen jalustimeen ja nostin itseni satulaa kohti lähti herra ravaamaan ja taisi pieni pukkikin tulla mistä tajusin päästää irti. Santtu ravasi muutaman askeleen eteenpäin ja pysähtyi jolloin menin sen luokse, nappasin ohjista kiinni ja peruutin sen samaan paikkaan mistä yritin nousta selkään. Santtu oli ihan täpinöissään, niska ylhäällä ja jalat valmiina hyppykoikkaloikkaan josta päättelin mennä sitten selkäännousu pönikän luokse josta olisi helpompi nousta nopeasti selkään ilman että jäisin roikkumaan jalka jalustimessa jos herra päättäisi taas ottaa hatkat asian suhteen.
Ensin Santtu ei halunnut seistä pönikän vieressä, mikä on meille jo tuttu ongelma alusta alkaen, jos minä nousen korkeammalle kuin herran säkä lähtee tämä eteenpäin. Jouduin sitten rauhoittelemaan Santtua taputellen ja jutellen mukavia että se pysyisi paikallaan. Yritin näyttää että tässä on hyvä paikka olla. Lopulta pääsin selkään ja seisoimme siinä hetken paikallamme koska kun nousin selkään oli Santtu jo lähdössä eteenpäin jonkatakia seisotin sitä hetken että se ymmärtäisi sen että heti kun ollaan selässä ei rynnitä minnekkään vaan odotetaan käskyä. Noh, lähdimme sitten kävelemään ja kuinka ollakaan herra nosti heti tahtia ja yritti peitsata. Olin heti vastassa ja sain hiljennettyä tahdin käyntiin. Muutamaan otteeseen menimme kentää ympäri molempiin suuntiin ja kun kolmannen kerran yritin vaihtaa suuntaa keskihalkaisijan kautta niin herra taas kiihdytti tahtiaan jossa olin taas vastassa. Pääsimme käynnissä kuitenkin loppuun mutta kun saimme suunnan vaihdettua ja ratsastimme kulmaa lähti herra raville niska ylhäällä purren kuolainta. Sain sen kuitenkin aika ripeästi pysähtymään jolloin yritin saada Santtua myöskin peruuttamaan, mitä se ei ilmeisemmin halunnut tehdä. Se työnsi kielensä ulos, veti niskan ylös ja jumitti itsensä eli ei reagoinut ohjiin tai pohkeisiin mitenkään. Ei edes liikuttanut päätään kumpaankaan suuntaan. Napautin pohkeilla sitten hieman kovemmin ja löysäsin ohjia jolloinka herra pomppasi ja ryntäsi eteenpäin ja silloin minä meinasin tippua alas mutta pysyin kuitenkin aika hyvin kyydissä ja sain herran taas pysähtymään. Mutta taas sama ongelma.. Jumitus.

Silloin heitin ohjat käsistäni ja hyppäsin alas. Mutisin jotakin erittäin julmaa herralle ja pyysin sitä peruuttamaan. Työnsin kuolainrenkaista herraa poispäin itsestäni kokonaisen kierroksen kenttää jonka jälkeen se maiskutteli suutaan. Vein Santun taas pönikän luokse ja nousin selkään, tälläkertaa seisoimme siinä ainakin 10min sillä selvitin ajatuksiani. Sydämeni pomppasi kurkkuun kun herra syöksähti eteenpäin ja kävin sitä episodia mielessäni hetkenaikaa. Sitten sanoin Santulle kuinka minä en luovuta sen suhteen ja että me löydämme keinot ongelmiimme. Taputtelin pojua kun se seisoi niin hyvin paikallaan eikä ollut minnekkään kiire. Sitten lähdimme taas kävelemään eteenpäin ja nyt se pysyi hyvin kontrollissa. Köpöttelimme pidemmän aikaa pitkin kenttää kumpaankin suuntaan ja IHME tapahtui. Santtu käveli rennosti.. RENNOSTI kaula välillä lötkötellen mukana ja pöristen. Tätä se ei ole tehnyt sitten sen jälkeen kun se muutti omaan pihaamme.. Ihmetellessäni tätä asiaa, mutta kuitenkin kehuin Santtua kovasti kun se osasi jopa rentoutua. Ja juuri äsken se käveli niska ylhäällä ja yritti kipsutella altani pois. Minun rakas mörrimöykkyni muuttui rennoksi lahnaksi! IHANAA. :D
Siihen oli hyvä lopettaa tämän kertainen seikkailu. Hirveästi piti herraa kyllä kehua lopuksi sillä en yhtään ajatellut että tämä näin menisi.
Vein Santun karsinaan jossa nappasin varusteet pois ja vein satulahuoneeseen hieman pesaisten kuolaimia. Kun menin takaisin Santun luokse se hörähti pienesti korvat suloisesti hörössä johonka minä sulin ja annoin herralle palasen leipää ja porkkanaa. :) Päätin antaa Santun hieman kuivahtaa tallissa ennen ulos vientiä sillä se oli hieman hiessä, laitoin linimenttiä koipiin ja harjasin satulavyön kohdalle jääneet kikkurakarvat suoriksi rapsutellen hienoa poitsua. Annoin sille vielä yhden porkkanan jonka jälkeen lähdimme ulos.

 Luulin että lähden tallilta ovet paukkuen taas pää täynnä kaikkea negatiivista, mutta niin ei käynytkään. Hymyssä suin lähdin äidin mukaan!

Kiitos ihanasta päivästä rakas Santtuliini ♥