7. syyskuuta 2017

Polvi irti satulasta


Nyt on aika herätä muutto horroksesta ja kirjoittaa loppuun arkistoon jääneet postaukset. Sairastin jo ensimmäisen flunssankin tässä välissä mikä pitkitti hiljaisuutta.
--
Suuri oivallus omaan istuntaan, polvi irti satulasta. Tämä on asia mitä hyvin moni on sanonut minulle, puristan polvella satulasta ja olen yrittänyt saada sen loppumaan tietämättä miten.

Kutsuin Nina Könösen pitämään minulle ja Creditille tuntia 26.08. lauantaina ja koin suurimman 'ahaa' elämyksen. Nina on ollut tähän mennessä yksi parhaista opettajista kenen tunnilla olen ollut. Ennen tuntia hän kysyi, mihin haluan keskittyä. Sanoin suoraan, että oma istuntani on suurin ongelma ja niinhän se olikin.

Paremman istunnan kautta parempaan ratsastukseen, niinhän se pitääkin mennä. Erilainen istunta oli vaikeaa, mutta jotenkin tunsin hevosen paremmin, sen liikkeet ja miten se kulki. Olen ennen ajatellut että istun oikein, mutta olen ollut täysin väärässä ja huomasin heti että näin on parempi vaikka se oli ensin todella hankalaa. Sain pohkeen oikeaan asentoon, jalustimet pysyivät jalassa ja sain hevosen liikkumaan paljon paremmin.
Kolmella pienellä ohjeella paransin istuntaa ja nekin kaikki ovat hyvin yksinkertaisia asioita. En ole koskaan ymmärtänyt mitä toiset höpöttävät, että mitä täytyy tehdä. Nina tuli vierelleni ja näytti, sittenhän sitä tämäkin ymmärsi asian. On vain opeteltava nyt istumaan täysin eritavalla.



Samalla kun korjasimme istuntaa, haimme hevosen takajalkoja töihin. Sisäpohje, ulko-ohja. Tuttuja hommia mitä olen tehnyt pienestä pitäen, mutta hevonen kuunteli ja reagoi paljon paremmin kun istuin oikein. Olen hyvin järkyttynyt siitä, että olen koko tämän 16 vuoden harrastuksen ajan istunut jokseenkin väärin. Idea on ollut aina oikea, mutta kummasti homaa lähti helpottamaan kun nakkasi lantion ylös, auki ja polven irti satulasta. Ajoittain olen istunut oikein, mutta se on ollut tuskastuttavaa. Nykyään olen ilmeisemmin paremmassa lihaskunnossa suorittamaan oikeaa istuntaa, jos näin voi sanoa.

Tunnilla oli tietty hetkiä kun olin taas polvilla kiinni satulassa, mutta annettakoot se anteeksi. Credit antaa hyvin paljon anteeksi ja kiitän tätä hevosta siitä. Nyt tunsin ruunan liikkeet paremmin ja pystyin herkemmin vaikuttamaan siihen.
Hikeä pukkasi mutta intoa löytyi sitäkin enemmän, tuntea hevonen uudella tavalla. Tunsin herkemmin miten Credit käytti itseään ja miten se reagoi pyyntöihini. Istunnan löytäminen vaati uhrauksia, minusta tuli taas etukenoinen vaikka juuri olen saanut sitä korjattua. Kantapää oli paljon ylhäällä, mutta sanottakoot että olin tähän tuntiin todella tyytyväinen. Credit liikkui rennosti runkonsa läpi ja käytti takajalkojaan, asettui ja minä tunsin tämän kaiken voimakkaammin kuin ennen.




Löysin suuremman luoton omaan ratsastukseeni ja tuli fiilis, että ehkä minä kuitenkin osaan. Hymyilytti jatkuvasti ja Nina antoi hyviä ohjeita, selkeästi ja niin että minäkin ne ymmärsin ja oivalsin. Olen hyvin yksinkertainen ihminen ja joskus en vain ymmärrä mitään mitä joku höpöttää. Tuolloin oli todella hyvä päivä ja Credit varmasti kiittää etten pomppinut tasapainottomasti enää kyydissä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti