10. syyskuuta 2014

Puksuti, puksuti


Pääsin käymään taas kotona, mikä piristi ihmeesti mieltä. Pääsin näkemään poikaystäväni, kissani, ja pääsin Santun luokse taas unohtamaan kaikki murheeni ainakin hetkeksi.
Lähdin koulusta torstaina ja kävin Santun luona seuraavana päivänä. Herrasta huomasi, että virtaa riitti sillä harjatessa se pyöri ympyrää eikä malttanut olla paikallaan. Santtu ei ole liikkunut taas muutamaan viikkoon sillä en löydä sille aktiivista vuokraajaa joka pääsisi herraa liikuttamaan sen tarpeiden mukaisesti. Lisäilin ilmoituksia nyt useampaan paikkaan ja toivonmukaan joku tykästyisi Superiin ja olisi halukas puuhailemaan sen kanssa siihen asti, että Kiuruvedellä vapautuu karsinapaikka jossain koulun lähellä.
Kävimme Santun kanssa perjantaina pellolla juoksemassa liinan kanssa. Oli ihanaa viettää aikaa Superin kera ja sen ehkä huomasi kun sain vain hymyn huulillen kun pääsimme pellolle, pyysin herraa ympyrälle se lähti ryntäämään innoissaan avonaisen pellon suuntaan ja jouduin hieman topakasti ottamaan sen kiinni, mutta nauroin vain herran innokkuudelle. Ohjasin sen uudesaan ympyrälle jolloinka sama tapahtui vielä muutamaan otteeseen, mutta tunnelma rauhoittui muutaman pukin kautta lennokkaaseen raviin. Kävimme kaikki askellajit läpi ja Santtu toimi mallikkaasti. Annoin sen välillä juosta niinkin isolla ympyrällä, että pidin vain liinan päässä olevasta lenkistä kiinni ja annoin herran juosta niin pitkään kuin se vain itse halusi. Molempiin suuntiin tietysti. Sopivaan pintahikeen päästiin ja sitten lähdimme takaisin tallipihaan kun herra itse halusi lopettaa ravailun ja laukkailun. Suutansa maiskuttaen herra köpötteli takanani tallimatkan ajan ja siitä huomasi miten tyytyväinen se oli kun pääsi jalottelemaan ja aukaisemaan lihaksiaan laajemmalla alalla.


Lauantaina päätin sitten nousta Santun selkään joten varustin sen myös satulalla. Kävimme ensin pellolla taas liinan kanssa hölkkäämässä ravit sekä laukat ennenkuin nousin selkään. Jätin juoksutusliinan pallon laitaan ja lähdimme eteenpäin. Hetken sain hakea Santusta kontrollia sillä se kuumeni juoksutuksesta, mutta sitten se alkoi kulkea kivasti tuntumalla, työskentelimme ravi ympyrällä ja en olisi vinut olla iloisempi tai yllättyneempi kuinka hyvin herra toimi kuolaimen kanssa. Käytössämme oli siis baucher nivel niinkuin edellisenä päivänä juoksutuksessa ja tämä kuolain on luultavimmin paras nyt Santulle, pitäisi vielä kokeilla omppu kolmipalaa ollakseni varma mitä kuolainta alamme käyttämään kuolaimettomien ohella. Kovempaan en ainakaan halua siirtyä sillä se saattaa mennä Santulla yli hilseen.
Kun sain Santun kulkemaan molempiin suuntiin hyvin päätin antaa sen revitellä vielä vähäsen. Menimme pitkälle peltosuoralle ja annoin pienet sekä kevyet laukkapohjeet kuiskaten Santulle ''Lennetäänkö?'' ja Santtu lähti pärskähtäen laukkaamaan innoissaan ympäri peltoa. Jouduin pidättelemään välillä herraa, ettei se liitäisi ojien ylitse niitä huomaamatta. Välillä sain kokea pukkeja ja iloisia pärskähdyksiä kunnes aloin pyytämään hiljempaa vauhtia johon Santtu vastasi erittäinkin nopeasti ja hiljensi tahtia mallikkaasti. Kävimme vielä lopuksi kävelemässä pellon laitaa pitkin ja kävimme katsomassa mielenkiintoisen polun pellon laidalla joka vei meitä eteenpäin nätissä metsikössä ohuella polulla mitä pitkin traktorit ajavat. Polku vei meidät isommalle tielle josta käännyimme takaisinpäin sillä en halunnut ottaa hyvän päivän päätteeksi riskiä, että törmäisimme traktoriin ja Santtu sekoaisi. Kävelimme rauhallisesti polkua pitkin pellolle ja siitä takaisin talliin. Santun jalat kylmättyäni ja muutaman herkku porkkanan lahjoitettuani olikin aika mennä kotiin pakkaamaan.

Mutta sunnuntaina en sitten lähtenytkään vielä takaisin Kiuruvedelle opintojen pariin sillä sairastuin ja pääsin maanantaina lääkärin vastaanotolle selvittämään asiaa. Ylähengitysteiden akuutti tulehdus luki papereissa ja sain muutaman sairasloma päivän. Olen nyt siis istunut kiltisti kotona aina lämmin teekuppi kätösissäni sohvalla toivoen että parantuisin niin pääsisin takaisin kouluun. En halua jäädä toisista jälkeen, mutta olen oppinut että jos sairastaa niin täytyy ottaa rauhallisesti ettet löydä itseäsi henki hievereistä sairaalan pedistä. :)

1 kommentti: