Mikä siinä nyt niin ärsyttää?

Monella on varmasti tullut vastaan jossakin puolella SoMea(Sosiaalinen media) tämä monia ärsyttävä arkikuvahaaste. Itse en ymmärrä että mikä siinä ärsyttää. Monet SoMe sivut on tarkoitettu kuvien julkaisemiseen ja juuri päivän kuluista kertomiseen eikö?
Joitakin saattaa ärsyttää se että heitä tagataan haasteeseen monta kertaa vaikka he olisivat sen tehneet jo taikka sitten tämä perus aamukahvi muki kuva joka on erittäin yleinen. Itse en löydä näissä mitään epämukavaa, niitä on kiva katsoa ja seurata! Kerrankin oma facebook seinä on täynnä kivoja kuvia kun joitakin tyhmiä maailmanloppu uutisotsikoita vai mitä? ;)
Minutkin on nyt haastettu arkikuvahaasteeseen ja otin sen ilomielin vastaan mitään mukisematta. No ehkä hieman otti päähän kun huonona päivänä haastettiin mutta mikäpä siinä. Aloitin haasteen jo viime torstaina mutta kuinka ollakkaan unohdin ottaa perjantaina(eilen) kuvia päivästä niin aloitin haasteen tänään kokonaan uudestaan.

Tänään päivääni mahtui hyvän sään lisäksi mahtava tallipäivä ja ulkoilua kissojen sekä poikaystäväni kanssa.
Päätin ottaa Santun kanssa tänään rennon päivän kentällä hackamoren kera mutta kaikki muuttuikin hieman runsaammaksi treeniksi kun pyysin herraa ravaamaan ympyrällä ja se nosti niin heinon laukan, että annoin sen sitten pyöriä muutaman kierroksen ympäri.
Ennen laukkaa tietysti pidimme hyvät alkukäynnit ja verkka ravit kenttää ympäri molempiin suuntiin rennosti. Itse yritin hakea hyvää sekä ryhdikästä istuntaa herran selässä, mutta kun istuntani oli ryhdikäs(ainakin omasta mielestäni) ja rento Santtu pysähtyi tykkänään. Pohkeen avulla sain sen sitten kuitenkin liikkeelle, huomasin Santussa enemmän herkkyyttä kun istuin paremmin ja keskityin siihen mitä tein.
On hassua miten en ole aiemmin tajunnut yrittää ratsastaa Santtua enemmän istunnan kautta, olen suurinpiirtein vain matkustanut hevosen selässä ja ratsastanut pelkillä ohjilla. Tunnen itseni hyvin typeräksi tämän takia, mutta ehkäpä nyt alan enemmän taas ratsastamaan istunnalla eteenpäin sillä Santtu oli paljon rennompi, aktiivisempi ja käytti takapäätänsä ahkerammin. En ehkä saanut Santtua tarpeeksi rennoksi että se olisi myödännyt ja keskittynyt ravaamaan paremmin sillä se juoksi aikalailla pitkillä sivuilla mutta lyhyillä sivuilla sain sen aika hyvin kulkemaan. Olen nyt huomannut että Santtu on paljon rennompi ratsastaa hackamoren kanssa sillä ratsastin eilen myös hackamoren kanssa ja se oli paljon rauhallisempi.
Kun sain ravin mieleisekseni päätin asettaa Santun pääty-ympyrälle ja hieman yrittää saada sen taipumaan niin herra nostikin todella pyörivän ja kolmitahtisen laukan. Nakkasin laukkapohkeet sitten hyvissä mielin ja annoin laukan pyöriä. Santtu hieman innostui ja otti välillä kunnollisia keinuhevos askelia joista otin hieman pidätteillä kiinni ettei herra alkaisi hurjastella liikaa.
Päätin sitten pyytää herraa rauhoittumaan, mutta eipä se olisi mielellään siirtynyt raviin vaan yritti vaan laukata eteen. Päätin sitten kääntää pitkälle sivulle josta se siirsi raviin itsekseen ja siitä käyntiin. En ole saanut herraa vielä laukkaamaan suoraa kun maastossa joten päätin pitkänsivun kautta hiljentää menoa. Vaihdoimme suuntaa kun sain herran hijentämään käyntiin ja kävelimme hetken pitkin ohjin ennenkuin nostimme taas raville. Sama homma sitten oikeaan suuntaan eli ravin rauhoittamista ja hevosen kokoamista tuntumalle.
Kun ravi oli tarpeeksi rentoa käänsin taas pääty-ympyrälle ja ravasin muutaman kierroksen kun sain Santun ravaamaan kunnolla ja asettumaan sisäpuolelle sekä kaartumaan rungostaan. Sitten päätin kokeilla oikeaankin suuntaan laukkaa. Oikea suunta on ollut Santulle aina hankalampi ja ympyrän halkaisija on ollut enintään huimat 5m. Mutta nyt sain taas yllättyä hevoseni ansiosta sillä kun nostimme laukan se pyöri ihmeellisen hyvin ja vielä isolla ympyrällä. Annoin hieman löysempää ohjaa mutta ratsastin pohkeella eteenpäin ja annoin Santun laukata mahdollisimman rentona. Ajoittain laukka oli jopa kolmitahtista, herra jopa vei päänsä alas ja pärskytti muutamalla askeleella. Päätin sitten lopettaa siihen sillä tämä oli onnistunut ratsastus. Pyysin Santun raviin ja jatkoimme ravissa vielä hetken kunnes annoin pitkät ohjat ja herra siirtyi hienosti käyntiin ja venytti kaulaansa hieman pärskien sekä maiskutellen suullaan. Monet taputukset kaulalle ja pitkät sekä rennot loppukäynnit olivat poikaa meille molemmille.
Vaikka suunnittelin pitää rennomman päivän tänään herran kanssa niin tässä sitä näkee mitenkä suunnitelmat muuttuu. :)

Kun pääsin tallilta kotiin pyysin poikaystävääni lähtemään kanssani ulos kissojen kanssa ja hetken kuluttua olimmekin jo ulkona Midgetin & Maniacin kanssa. Suzu jäi nuolemaan näppejään sisälle sillä neiti on niin arka että se luultavasti olisi todella paniikissa jos sen veisi ulos. Ja muutenkin, valkea kissa+ulkoilu=harmaa kissa.

Kuvissa Maniac, oma kasvattimme ja Midgetin pentu. Midget oli poikaystäväni käsissä ja ne olivat aina eripaikassa kuin me niin en saanut heistä kuvia. Videonpätkäsenkin sain reissusta mutten jaksanut sitä vielä latailla minnekkään ja tuskin hevosblogissa olisi mukavaa olla liikaa kissa materiaalia vai mitä? :D