11. helmikuuta 2014

Join-Up & iloinen päivä

Tänään oli mukava päivä niin töissä kuin Santunkin kanssa vaikka ajattelin herraa hakiessa että kaikki menee tänäänkin ihan kuuseen. Mutta eipä mennytkään! :)
Lähdin siis normaaliin tapaan aamulla tallille, hoidin työni ensin ja nekin meni ihan ennätys ajassa mikä hieman ihmetytti sillä kun siivoilin karsinoita jäin välillä seisomaan ja miettimään syntejä syviä. :D

Töiden jälkeen nappasin Santun narupäitset olkapäälleni roikkumaan ja harjakorin mihin otin vielä juoksutusliinan ja muutaman porkkanan palan mukaani. Kävelin sitten pyöröaitauksen portille mihin laskin korin ja aloin avaamaan aitauksen porttia. Portit aukaistuani laitoin porkkanat taskuuni vetoketjun taakse. Lähdin sitten kävelemään herran aitauksen portille minne se tuli innoissaan ravaten ja höristen minua katsomaan mikä toi hymyn omillekkin huulilleni. Menin aitaukseen avaamalla ala langat ja rapsuttelin Santtua hieman sille jutellen. Herra oli märkä selästään aamuisen lumisateen vuoksi mitä hieman harmittelin mutta ei ollut ainakaan kylmä että se olisi selkään käynyt. Kokeilin kuitenkin herran selän kevyesti painelemalla eikä se reagoinut ollenkaan. Nostin vielä jokaisen jalan ylös ja napsautin nyrkillä kevyesti tilsat pois. Taputin herraa lautasilta ja kevyesti halusin että se väistäisi minua kun kädellä painaisin takapäästä mutta se sitten kiepsahti ja lähti karkuun. Santtu oli siis vapaana tämän ajan enkä ollut laittanut sille narua päähän, näin teen yleisesti kun haen herraa talliin tai töihin sillä tällätavalla selvitän että onko se oikeasti kiinnostunut minusta vai ruoasta mitä voisin tuoda.
Kun Santtu lähti karkuun ajoin sitä tietty itsekkin pois. Santtu siis päätti lähteä itse pois joten mitään muuta ei ollut tehtävissä.

''Don't go away a little, go away a lot.''

Herra ravaili ympäriinsä pyynnöstäni ja alkoi maiskutella suutaan hetken päästä sekä lukitsi sisäpuolen korvansa minuun, mikä tarkoittaa että hevonen kuuntelee minua ja keskittyy. Aina kun Santtu pysähtyi menin sen luokse ja kun sain sen huomion käännyin ja kävelin pois. Näin tein muutamaan otteeseen ja välillä kun menin Santtua kohti se lähti karkuun jolloin jouduin tietysti ''ajamaan'' sitä eteenpäin.
Pikkuhiljaa taas alkoi herra maiskuttelemaan suutaan sekä korva oli lukittuna minuun, tälläkertaa herra pudotteli päätään mikä oli erittäin hyvä merkki sekä se välillä katsoi minua. Kun Santtu taas päätti pysähtyä kun otin paineen pois, menin sen luokse ja taas huomion saadessani kävelin pois jolloin se asteli muutaman askeleen perässäni ja pysähtyi maiskuttamaan. Käännyin ja menin rapsuttamaan ja silittelemään sen päätä, eli kehuin sitä. Siitä nakkasin narun päähän ja löysällä narulla se köpötteli takanani pää alhaalla yhtään rynnimättä perässäni mistä olin todella ylpeä.
Kävelimme pyöröaitaukseen ja otin riimunvarren irti narupäitsistä jonka seurauksena Santtu jäi nätisti seisomaan paikalleen katsellen mitä teen seuraavaksi. Menin laittamaan aidan portin kiinni ja otin harjan harjakorista käteeni. Menin Santun luokse ja harjasin sitä hieman ja nostelin jalat taas ylös hieman tilsoja tiputellen. Kun vein harjat takaisin koriin käveli Santtu perässäni pyytämättäkin. Nappasin korista juoksutusliinan käsiini ja selvitin sotkut hieman kävellen ympäriinsä aitauksessa mutta Santtu jäikin seisomaan paikalleen. Menin sitten Santun viereen ja otin päitsistä kiinni ja vein sen aidan keskelle ja päästin irti. Siitä herra lähti pois luotani jolloinka tapahtui taas sama mitä aitauksessa eli 'ajoin' sitä eteenpäin. Mutta nyt herra hoksasi asian nopeammin, mutta piti päätään korkealla, hieman ehkä myödäten sitä nätisti kaarelle. Korva lukittuna minuun ja välillä minua mulkoilleni eli käänsi päänsä aidasta minuunpäin mikä oli tavoite. Kun Santtu pysähtyi se maiskutteli suutansa ja menin sen luokse taas koukaten sen mukaani mutta ei mitään. Santtu seisoo paikallaan ja katselee muualle, joten heitin liinan sen pyllyn päälle ja pyysin niin eteenpäin hieman itse horjauttaen ylävartaloani kuin sanoen ''Ala vetää'' niinkuin hevoset toisilleen tekevät.
Santtu otti tämän hieman kipakasti, mutta ei luiminut korviaan tai yrittänyt potkaista vaan lähti eteenpäin rauhallisessa ravissa. IHME ON TAPAHTUNUT.
Ja ihmeellä tarkoitan sitä ettei se luiminut minulle, nostanut päätänsä ja siitä seurauksena potkaissut minua päin. Se maiskutteli suutansa ja laski päänsä alas ravatessaan eteenpäin mistä hypin melkein jo ilosta! Kun itse otin paineen pois ja pysähdyin, Santtu pysähtyi ja seisoskeli hetken katsellen minua korvat hörössä jonka jälkeen se käveli luokseni pää hieman alhaalla. Menin sen eteen ja rapsuttelin päätä kiitokseksi ja kehuin kovasti. Kävin Santun 'läpi' silittelemällä sitä ympäriinsä ja juttelemalla sille mukavia. Menin Santun pään viereen ja lähdin kävelemään jonka seurauksena... Se seurasi minua!

''The moment of join up''

Ja tässä kesti noin puolisen tuntia aina tarhasta hakemisen jälkeen. Kokeilin tämän jälkeen peruutuksia sekä väistämisiä riimunnarun kera jotka onnistuivat nekin hyvin.

Tämä päivä oli Santunkin mielestä hyvä kun oikein haukotutti lopuksi ja huomasi kyllä että herra oli rennompi kuin ennen. :) Meinasi se nukahtaakkin sitten välissä..
Meillä oli vielä n. 20min ennen bussiin lähtemistä joten päätin kokeilla jotakin jännää! Menin maahan makaamaan selälleni ja Santtu katseli ihmeissään hieman pöristen kauempana. Katselin mitä herra tekisi ja odottelin hetken kunnes se tuli ihmeissään katselemaan tapahtumaa läheltä.
Se haisteli minua ihmeissään ja löysi porkkanatkin taskustani mitä se yritti hamuilla, mutta minä en itse tykkää että hevonen nyplää herkkutaskuja joten työnsin sen pois.

Tässä pieni videonpätkänen herran ihmettelystä ja porkanoiden hamuamisesta. Sinäänsä turha mutta laitampa nyt jos joku tykkää katsella turhia videoita! :D

Mokomakin söpöliini :3
Nousin maasta sitten hetken päästä ylös kun tämä operaatio ei enää kiinnostanut Santtua ja piponi jäi maahan ja sekös sitten kiinnosti. Otin piponi ja laitoin sen herran turvan ympärille ja reaktio oli tämä:
Ihmeissään se haisteli hetken pipoa ja sitten heilautti päätänsä niin että se sai pipon reunan hampaidensa väliin ja hietteli sitä hetken suussaan ja sitten päästi irti. Pipo lensi maahan ja herra pörisi ja katseli pipoa hieman ihmeissään :D Otin pipon ja näytin ettei sitä tarvitse pelätä ja sitten se ei ollutkaan enää niin pelottava juttu. Vai mitä Santtu? .... Santtu? Mitä sä oikeen teet! :o
JOU! Mä oon Santtu, kässääks!?
Että sellainen poseeraus, tätä voisi sanoa jopa nykypäivien perus selfieksi vai mitä! :D
Pikemmittä puheitta minulta loppui nyt sanat suusta eli tämä postaus oli tässä. Oliko tämmöinen postaus mukava sinun mielestäsi? Hieman ehkä erilainen mitä yleisesti teen, mutta vaihtelu virkistää!
Santtu oli kyllä niin mukava tänään ja tällä metodilla jatketaan. :)

1 kommentti:

  1. HAASTOIN SINUT! http://ponejajahevosia.blogspot.fi/2014/02/10-haaste.html

    VastaaPoista